Parhaat vitsit vuodelle 2025
Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.
Ensin Pikku-Kalle huusi: “Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla”.
Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: “Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!”.
Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: “Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!”
Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi: “Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaita.”
Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan.
Pikku-Ville ihaili palloa.
Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.
Sopii.
Yksi muna…läts…kaksi munaa…läts… No, iske se kolmas jo!
Empäs, menettäisin palloni.
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa!
No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi.
Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.
Pikku-Kalle oli ensimmäistä päivää koulussa ja opettaja kyseli oppilaitten nimiä.
Pikku-Ville kertoi vuorollaan: “Ville”.
Tähän opettaja vastasi: “Eieiei! Täällä ei käytetä lempinimiä.
Sinun oikea nimesihän on Viljami”.
Seuraavaksi tuli Pikku-Kallen vuoro.
Kalle mietti hetken ja huusi sitten iloisesti: “Kaljami!”
Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla.
Pikku-Liisa: Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi.
Opettaja: Hiljaa!
Pikku-Liisa: Ei kun kovaa!
Pikku-Kalle meni kauppaan.
Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa.
Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.
Pikku-Kalle vastasi:”Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.”
Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta.
Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi.
Pikku-Kalle vastasi: “Suomi voitti 4–1.”
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen istuivat iltaa ravitsemusliikkeessä.
Pikku-Kalle saapui paikalle, vilkaisi ympärilleen ja totesi: Voi hitto, taidan olla väärässä vitsissä!
Voi sinua Kalle, äiti torui poikaansa.
Menit särkemään 150 vuotta vanhan kristallikulhon!
No sehän oli vaan hyvä, Kalle tuumasi.
Mitä se olisikaan maksanut, jos se olisi ollut uusi!
Kalle ajaa kohelsi mopollaan päin puhelinpylvästä ja menetti tajunsa.
Hän heräsi pää pyörällä ja käsi täynnä puhelinlankoja.
Varovaisesti hän tunnusteli kouraansa ja huokaisi tyytyväisenä:
Jumalan kiitos! Se on harppu!
Pikku-Kalle halusi äidiltään lopullisen varmistuksen siitä, kuinka hän oli tullut maailmaan.
Olit minun vatsassani ja kasvoit siellä, äiti kertoi.
Sainko minä ruokaakin sinne?
Totta kai.
Älä ihmeessä.
Mahtoi olla aikamoinen homma, ennen kuin sait lautasen sisälle.
Kalle oli koko suvun kanssa matkalla Italiassa.
Kun porukka pysähtyi toivomuslähteen eteen, Kallen ilkeä täti liukastui yhtäkkiä ja putosi lähteeseen.
Jihuu, se toimii, Kalle hihkaisi.
Kalle, mennäänkö katsomaan Figaron häitä?
Ei taideta viitsiä.
Lähetetään sähke.
Kalle katselee telkkarista raveja.
Kalle, se ei taida olla lastenohjelmaa, äiti huutaa keittiöstä.
Onpas! Juuri nyt on kolmevuotiaitten lähtö.
Äiti lähetti Pikku-Kallen ruokakauppaan.
Äiti kysyi, että saataisiinko me luotolla kaksi litraa maitoa, tusina munia ja kaksi ruisleipää.
Miksei sinun äitisi tullut itse?
No kun se on samalla asialla toisessa kaupassa.
Pikku-Kalle pääsi käymään mummolassa maaseudulla.
Eräänä päivänä hän löysi maantieltä sormikkaan.
Kato, mummo.
Mansikin rintsikat!
Pikku-Kalle ryysti räkää sisäänsä bussissa minkä ehti ja kerkesi.
Se alkoi häiritä muuatta herrasmiestä.
Poika, eikö sinulla ole nenäliinaa?
On mulla, mutta voit olla tasan varma, etten mä lainaa sulle.
Kalle ja Ville palasivat pyhäkoulusta.
Opettaja oli puhunut paholaisesta, mikä poikia askarrutti.
Onkohan paholaista oikeasti olemassa? Ville kysyi Kallelta.
Ja katinkontit, Kalle vastasi.
Samalla lailla ne juksaa nytkin niin kuin ne juksasivat haikaralla ja joulupukillakin.
Mä lyön vetoa, että paholainen on meidän faija!
Montako veljeä sinulla on, Kalle?
Neljä.
Älä aina valehtele.
Tapasin eilen sinun sisaresi, joka kertoi, että hänellä on viisi veljeä.
Kallen kansanedustajaeno oli joutunut liikenneonnettomuuteen.
Hän sai eduskunnasta sähkeen:
Äänin 123 – 67 toivotamme teille pikaista paranemista.
Pikku-Kalle pääsi tapaamaan kuuluisaa kuvanveistäjää, joka oli juuri saanut valmiiksi upean leijonan.
Onko tuollaisen tekeminen vaikeaa? Kalle kysyi pää kenossa.
Ei lainkaan, kuvanveistäjä sanoi.
Otetaan vain iso marmorinpala ja veistetään pois kaikki se, mikä ei muistuta leijonaa.
Pikku-Kalle istui ikkunan vieressä ja katseli lumisadetta.
Äiti, tuleeko tämä ohjelma huomenna samaan aikaan?
Kalle, oletko sä pudonnut sinne kuoppaan? Ville huudahti ystävälleen.
En, Kalle tuhahti vaatteitaan pudistellen.
Mä satuin vaan seisomaan tässä, ja ne rakensivat mun ympärilleni montun.
Äiti ojensi Pikku-Kallea, joka oli lähdössä Pikku-Liisan synttäreille.
Äläkä sitten unohda pois lähtiessäsi pyytää Liisan äidiltä anteeksi käytöstäsi!
Kuuluisa koloratuurilaulajatar antoi pikku konsertin samassa sairaalassa, missä Kalle oli hoidettavana.
Mitä pidit esityksestä? ylihoitajatar kysyi Kallelta jälkeenpäin.
Ai mistä esityksestä? Kalle hämmästeli.
Minä luulin, että siellä leikattiin joku ilman puudutusainetta.