Menipä Jorma taas kerran kantakapakkaansa viettämään hauskaa iltaa oikein pitkän kaavan mukaan.
Ongelmana oli vain se, että samaan aikaan lähiseudulla oli teurastajien ja lihanleikkaajien koulutuspäivät ja messut, eikä koko kaupungissa tuntunut olevan viihteellä kuin miesväkeä.
Paitsi että oli muutenkin hieman tylsää, tästä tuli ihan uusi ongelma:
Miesten vessan ovella oli hemmentinmoinen jono, mutta naisten vessa oli typötyhjä.
Jorma oli tietysti ottanut suruunsa tuopin ja toisenkin, syönyt rasvaiset makkaraperunat, ja nyt alkoi WC kutsua.
Mutta jono oli karmea, ja siitä Jortsikka saikin tuuman.
Hän meni kysymään tutuksi tulleelta portsarilta, voisiko hän käydä naisten vessassa.
No eiköhän se tämän kerran käy, kun ei ollut ainuttakaan naista koko paikassa, tuumi ovimikko.
Siitä vain.
Mutta muista mennä istumaan pöntölle, miehisestä meiningistä tulee kuitenkin sanomista.
Ja muista ennen kaikkea se, että kun menet siihen pöntölle istumaan, niin et sitten missään tapauksessa paina sitä punaista nappia vasemmalla.
Moinen kehotus helpotti Jormaa, pääsi äkkiä vessaan.
Mutta pöntöllä hän alkoi kummastella vieressään pohottavaa punaista nappia.
Mitä merkillistä siitä oikein tapahtuisi.
Ja sitten iski uteliaisuus:
Miksi portsari oli varoittanut?
Mitä enemmän Jorma mietti, sitä enemmän oli pakko kokeilla.
Ja lopulta hän painoi reippaasti nappia ja tunsi raastavaa kipua jalkovälissä.
Sitten kaikki pimeni.
Kun Jorma tuli tajuihinsa, hän huomasi olevansa sairaalassa.
Jalkoväliä jomotti, ja se oli yltä päältä sideharson peitossa.
Ja hänen ihmetyksekseen tuttu portsari oli kukkapuskan kanssa katsomassa.
Niin et sitten malttanut olla painamatta sitä nappia.
Jorma myönsi, että näin asia oli.
Mikä hitto se nappi oikein oli?
Mitään sanomatta portsari antoi hänen käteensä käyttöohjeen, jossa luki:
”Sähkömekaaninen ACME-tamponinpoistaja. Ennen käyttöä varmista, että naru on riittävän ulkona. Tarttumakouran otesyvyys 5.5mm.”.