Kallen kotiin oli hankittu tietosanakirja ja yllättäen Kalle lakkasi kyselemästä mm. niitä arkoja asioita, joihin vanhempien oli aikaisemmin ollut vaikea vastata.
Kerran vanhemmat keskustelivat sukupuoliasioista, kun Kalle rämäkästi kertoi miten asiat ovat ja miten lapsia tehdään.
Mistä sinä tuon kaiken tiedät? kysyi hämmästynyt isä.
Tähdet kertovat, tähdet kertovat…
Pikku-Kalle näki ensimmäisen kerran isoäitinsä riisuutuvan ja seurasi tilannetta kiinnostuneena.
Kun isoäiti ehti korsettiin asti, Kalle kysyi ihmeissään:
Isoäiti, onko sinulla ollut pelastusliivit päällä koko päivän?
Luokka oli taidenäyttelyssä.
Yhtäkkiä Kalle pysähtyi ja huusi opettajalle:
Tämä työ näyttää aivan valtavan todelliselta.
Mutta Kalle, sehän on ikkuna.
Et varmaan usko, mutta olin ennen hyvin itserakas, Kalle tunnusti Villelle.
Kerran sitten menin psykiatrin puheille ja hän paransi minut.
Nykyään olen paikkakuntamme miellyttävimpiä miehiä.
Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autosssa.
Vain kerran.
Sitten se jatkaa matkaa.
Kalle oli ollut ensimmäisellä ratsastustunnillaan.
Äiti kyseli kotona, kuinka kaikki oli sujunut.
Oliko kivaa, Kalle?
Ei ollut, Kalle murahti.
En olisi ikimaailmassa uskonut, että eläin, joka on täynnä heiniä, voi olla niin kova.
Kallen isä ei ollut ollenkaan tyytyväinen palkkaansa, ja niinpä hän mainitsikin asiasta esimiehelleen.
Näillä liksoilla ei pitkälle potkita, hän tokaisi pomolleen suoraan päin kasvoja.
Ei vai.
Ei sua tänne potkimaan ole palkattukkaan vaan ojaa kaivamaan.
Tää ei ole mikään Ajax, esimies vastasi tyynesti.
Kalle seisoi kerrostalon rappukäytävässä ja odotti, että jokin ovi avautuisi.
Kun ensimmäinen ovi avattiin, Kalle meni ovelle ja työnsi ovelle tulleen naisen kouraan lapun.
Siinä luki seuraavasti:
”Olen mykkä. Olkaa niin kiltti ja ostakaa minulta taulu.”
Nainen tunsi sääliä ja osti Kallelta taulun.
Kun hän oli pulittanut rahat ja kaupat oli selvät, Kalle sanoi kirkkaalla äänellä:
Kiitos!
Herranen aika, nainen kirkaisi.
Sinähän osaatkin puhua!
Joo joo, mutta se onkin ainoa, mitä osaan sanoa, Kalle vastasi ja häipyi paikalta.
Kalle sai vanhalta tädiltään joululahjaksi kaksi solmiota.
Lähtiessään kyläilemään tädin luo hän päätti olla kerrankin fiksu ja laittoi toisen saamistaan kravateista kaulaansa.
Ja siitä toisesta et sitten näemmä tykännyt, täti totesi Kallelle myrkyllisesti.