Pikku-Kalle ja eniten kärsivä ammatti
Tiedätkö Ville, minkä ammatin harjoittaja saa kärsiä kaikkein eniten?
En tiedä.
Sikojen teurastaja.
Tiedätkö Ville, minkä ammatin harjoittaja saa kärsiä kaikkein eniten?
En tiedä.
Sikojen teurastaja.
Pikku-Kalle oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisina.
Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.
Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Kalle vastasi.
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt maalle, ja niinpä hän innostui valtavasti nähdessään sikalan elämää.
Hän hihkui ihmeissään äidilleen:
Tule äkkiä katsomaan.
Tuolla on kuusi pientä porsasta, jotka puhaltavat seitsemättä porsasta niin lujaa, että se on jo paksu kuin tynnyri!
Kalle maisteli juustokaupassa hartaasti eri juustolaatuja.
Ja paljonkohan saa olla? myyjä kysyi kohteliaasti.
Ihan hintsusti vaan.
Se tulee hiirenräpsään.
Kalle, tunnetko sinä tuon naisen? Liisa kysyi ihmeissään.
En, en tunne.
Mutta miksi sitten nostit hänelle hattua?
Koska tämä on veljeni hattu ja tuo nainen on veljeni tuttu.
Kalle oli napannut lennosta taksin.
Kotiportillaan hän huomasi kauhukseen, että rahat eivät riittäneetkään.
Sorry, suhari, voitko sa ajaa puoli kilsaa taaksepäin? tiedusteli Kalle.
Kallen isoveli oli mennyt armeijaan.
Luutnantti päätti koetella hänen hoksottimiaan.
Mitä alokas tekisi, jos käskisin tehdä koko rautatieverkoston viholliselle käyttökelvottomaksi?
Polttaisin matkaliput, herra luutnantti.
Liisa ja Kalle eksyivät elämänsä ensimmäistä kertaa itsepalvelubaariin.
Mennään tuonne jonon päähän, Liisa ehdotti.
Ei me voida, Kalle vastusteli.
Siellä on jo joku.
Tapasin tässä taannoin tutun kaverin, Pikku-Kalle kertoi Villelle.
Hän vaikutti tutulta ja olin varma, että se oli hän.
Kun me sitten olimme aikamme jutelleet keskenämme, niin yhtäkkiä huomasimme, ettemme olleet kumpikaan meistä.