Jumala päätti pitää lomaa, ja suunniteli Pyhän Pietarin kanssa lomakohdetta.
Pietari ehdotti Mars-planeettaa, mutta Jumala sanoi, että siellä on liian kylmä.
Sitten Pietari ehdotti Aurinkoa, mutta Jumala sanoi, että siellä on liian kuuma.
Pietari ehdotti Maata, mutta Jumala sanoi: ”Olin siellä parituhatta vuotta sitten, ja minulle sattui Marian kanssa lomaromanssi.”
”Ne ihmiset puhuu siitä vieläkin!”.
Kalle ja Ville palasivat pyhäkoulusta.
Opettaja oli puhunut paholaisesta, mikä poikia askarrutti.
Onkohan paholaista oikeasti olemassa? Ville kysyi Kallelta.
Ja katinkontit, Kalle vastasi.
Samalla lailla ne juksaa nytkin niin kuin ne juksasivat haikaralla ja joulupukillakin.
Mä lyön vetoa, että paholainen on meidän faija!
Matikainen oli renkinä pappilassa.
Hän ajeli lantaa pellolle, mutta kuorma oli liian suuri, koska tamma ei jaksanut sitä kunnolla vetää.
Niinpä Matikainen vauhditti menoa aikamoisella nipulla irtoperkeleitä.
Pappi kuuli mesoamisen ja riensi navetan taakse torumaan työmiestään.
”Ja tuolla menolla ette pääse koskaan taivaaseen.”
”Perkelettäkö tässä taivaaseen”, Matikainen kivahti.
”Kunhan saisin tämän paskakuorman edes pellolle asti.”
Kirkkoherra ja varatuomari tallustelivat yhtä matkaa kohti taivaan porttia.
Pyhä Pietari riemastui vallan valtavasti varatuomarin nähdessään ja toivotti sydämellisesti tervetulleeksi, mikä tietysti suututti kirkkoherraa.
”Enkö minä sitten ole yhtään mitään”, kirkkoherra valitti Pietarille.
”Olet olet, mutta teikäläisiä täällä on vaikka millä mitalla.”
”Tämä varatuomari on lajissaan ensimmäinen.”
Kirkkoherra lähti lomalle Kanarian saarille.
Muutaman tunnin lennettyään hän tuumiskeli, jos uskaltaisin ottaa näin loman kunniaksi yhden viskin.
Hän viittoili lentoemännän paikalle.
”Ottaisin yhden viskin, mutta ennen sitä haluaisin tietää, kuinka korkealla lennämme.”
”Lentokorkeutemme on noin 15 000 metriä.”
”Jos kuitenkin perun tilauksen, pomo saattaa nähdä.”