# Etusivu » Renki

Renki

Renki ja piika seitsemännessä taivaassa

Poika oli talossa renkinä ja tyttö piikana.

Kun he menivät yhdessä sänkyyn, oli tyttö pian seitsemännessä taivaassa.

Jarmo, voi miten ihanaa! Tunnetko sinäkin tämän autuuden?

On kuin taivas laskeutuisi yllemme, on kuin leijuisimme ruusunpunaisissa pilvissä!

On kuin enkelit laulaisivat, kuin pienet keijut soittaisivat viulujaan!

Mutta Jarmo vain vaikeni ja tyttö jatkoi:

Tuntuu siltä kuin maa repäisi, kuin maailmassa olisimme vain me kaksi!

Joo, totesi Jarmokin.

On totta tosiaan makia nainti!

Hävytöntä menoa maatilalla

Kolme talon tytärtä kiisteli siitä, mitä ainetta miehen kalu on.

Nuorin sanoi sen olevan lihaa, keskimmäinen rustoa ja vanhin luuta.

Lyötiin vetoa ja päätettiin ottaa asiasta selvää talon rengiltä.

Nuorin meni ja koetti aitassa nukkuvan rengin kalua.

Lihaa se on, niinkuin sanoin!

Keskimmäinen tyttö teki saman tempun kun sisarensa.

Rustoa se on, kuten väitin!

Vanhinkin halusi varmistaa käsityksensä, meni aittaan ja totesi: luuta se on, niinkuin sanoin!

Silloin renki heräsi, sieppasi tytön sänkyynsä ja alkoi köyriä.

Luuta luuta… Kovvaa luuta… Rustoa… Lihhaa! Tyttö huohotti.

Vedon voitti kuitenkin vanhin tytär, vaikka olivat toisetkin tavallaan oikeassa…

Kun renki heinätöistä kuseksimaan lähti

Renkiä alkoi heinätöissä pissittää.

Hän juoksi siitä pellon reunaan tarpeilleen ja kuinka ollakaan, paikalle sattui myös pari ampiaista, jotka tökkäsivät renkiä kriittiseen paikkaan.

Lähin helpotus löytyi talon eteisessä olleesta viilipytystä, johon renki paisuneen vehkeensä upotti helpottaakseen karmeaa kuumotusta.

Paikalle tietysti sattui myös talon piika, joka ääneen ihmetteli: Juu olen kyllä nähnyt miten tuo vehje toimii, mutta en sitä miten se ladataan.

puhelimen kuoret
Synttäritarjoukset
Suomalainen PuhelimenKuoret.fi verkkokauppa Meiltä saat puhelimien ja muiden laitteiden suojakuoret ja muut tarvikkeet 1-2 arkipäivässä.
puhelimen kuoret

Renkinä peltohommissa

Matikainen oli renkinä pappilassa.

Hän ajeli lantaa pellolle, mutta kuorma oli liian suuri, koska tamma ei jaksanut sitä kunnolla vetää.

Niinpä Matikainen vauhditti menoa aikamoisella nipulla irtoperkeleitä.

Pappi kuuli mesoamisen ja riensi navetan taakse torumaan työmiestään.

”Ja tuolla menolla ette pääse koskaan taivaaseen.”

”Perkelettäkö tässä taivaaseen”, Matikainen kivahti.

”Kunhan saisin tämän paskakuorman edes pellolle asti.”

Rengin palakka laihialaisittain

Anteeksi isäntä, mutten oo tänä vuanna saanu vielä palakkaani, valitti laihialaisen renki vuoden päättyessä isännälleen.

Hyvä on, virkkoi isäntä.

Hyvä on, kyllä minä anteeksi annan.

Äläkä ajattele sitä palakkoos ennee millonkaa…