Isäntä oli käräjillä syytettynä lehmään sekaantumisesta.
Naapuri oli haasttettu todistajaksi.
Tuomari tiedusteli:
Näittekö tapauksen?
Kyllä näin, vahvisti naapuri.
Oliko se harkittu vai harkitsematon teko?
En tiiä, mutta kyllä se isäntä viikon tellinkiä rusnasi.
Mikä on röyhkeyden huippu?
Kun menee naapurin rappusille tarpeelleen ja menee sitten vielä pyytämään sisältä paperia.
Naapuri kysyi Pikku-Kallelta, kuinka monta sisarusta hänellä oli.
Kuusitoista.
Se mahtaa tulla vanhemmillesi kalliiksi?
Ei ollenkaan.
Me tehdään ne itse.
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Äiti, meidän naapurit ovat varmasti hirveän köyhiä.
Miksi niin luulet?
No kun niiden pikkupoika nielaisi euron kolikon, niin siitä nousi kamala meteli.
Toivottavasti emme valvottaneet teitä liian myöhään, sanoi nuoripari, joka oli kyläilemässä naapurissa.
Ette suinkaan, selitti isäntä.
Tähän aikaan me nousemme jo muutenkin ylös.
Mies menee vaimonsa jäljiltä suihkuun.
Ovikello soi ja rouva avaa vain kylpypyyhe ympärillään.
Naapurin isäntä se siellä. Virnistää ja lupaa maksaa tuhat euroa jos nainen pudottaa pyyhkeensä.
Nainen suostuu, mies katselee aikansa, maksaa ja lähtee vihellellen matkoihinsa.
Nainen palaa kylpyhuoneeseen kuivaamaan tukkaansa. Mies kysyy kuka siellä ovella oli. Vaimo vastaa, että naapuri vain.
”Maksoiko se sen tonnin jonka lainasin sille eilen?”
”Beethoven ilmestyi minulle viime yönä unessa”, kertoi Ville naapurilleen.
”No mitä hän sanoi?” Tiedusteli naapuri.
”Hän sanoi, että sinun vaimosi tulisi lopettaa Beethovenin soittaminen.”
Pikku-Kallen oli määrä pitää silmällä vastasyntynyttä pikkusiskoa sillä aikaa, kun äiti oli asioilla.
Pikkuinen huusi minkä jaksoi, ja naapurin rouva tuli katsomaan, mikä oli hätänä.
Sen on nälkä, Kalle selitti.
Ja sapuska vaan juoksentelee pitkin kaupunkia.