Vitsit
Kuinka ennen vanhaan tarkistettiin, oltiinko itse kotona
Ennen vanhaan kun elettiin vielä sentraalisantrojen aikaa, muuan maalaisisäntä soitti kostean illan vietettyään heti aamulla keskukseen ja pyysi:
Saanko numeroon 342?
Mutta sieltähän isäntä omasta numerostaan parasta aikaa soittaa! Ihmetteli sentraalisantra.
Niin, niin, mutta kun minä halusinkin vain varmistaa, olenko kotona.
Voimaa on kuin pienessä pitäjässä
Minussa on voimaa kuin pienessä pitäjässä! uhosi isokokoinen bodibildare baaritiskin vieressä äänekkäästi.
Niin minussakin, vakuutti vieressä istunut rääpäle pienellä äänellä.
Häh! ihmetteli ällistynyt atleetti.
Tommosessa mitättömässä rääpäleessä!
On, on, vakuutti mitätön rääpäle.
Katsos kun pienessä pitäjässä ei nykyisin enää ole laisinkaan asukkaita.
Anteekshi, misshä minä olen
Anteekshi, mutta misshä minä olen? uteli keski-ikäinen mies saatuaan hihaotteen ohikiitävästä neidosta.
Kauppakadun ja Kirkkokadun risteyksessä, vastasi neito hivenen peloissaan, mutta kuitenkin ystävällisesti.
Ei, ei mitään yksityiskohtia, pyydän, aneli mies.
Misshä kaupungissa?
Pikku-Kalle ja herra kirkkoherra
Kalle, sanoi kirkkoherra surkealla äänellä.
Joka kerta kun kiroat, kulkevat kylmät väreet selkäpiitäni pitkin.
Jaa.
Jos herra kirkkoherra olisi ollut meillä eilen, kun isä löi peukaloonsa vasaralla, herra kirkkoherra olisi varmaan paleltunut kuoliaaksi.
Kun tarjoilija sanoo, että siihen pöytään ei enään tarjoilla
Ravintola oli ollut poikkeuksellisen hiljainen ja alkoi jo uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Ravintolasalin perimmäisessä nurkassa nuokkui kuitenkin muuan juoppo, joka tarjoilijan nähdessään kohotti etusormensa.
Eiköhän olisi parasta, että herra alkaisi suunnistaa jo kohti omaa kotia, tarjoilija sanoi väsyneellä äänellä.
Siihen pöytään ei enää tarjoilla.
Kun tarjoilija tuli keittiöstä takaisin ravintolasalin puolelle, hän huomasi, että juoppo istui salissa yhä, mutta oli vaihtanut pöytää.
Mies kohotti taas etusormensa, mutta tarjoilija ei ollut huomaavinaankaan.
Varttituntia myöhemmin tarjoilija pani merkille, että mies oli taas vaihtanut paikkaansa ja kohotti taas sormeaan.
Tarjoilija lähestyi miestä verkkaisesti pyyhkien ohi mennessään likaisia pöytiä.
Enkös minä jo sanonut, että teille ei enää tarjoilla ja kehottanut lähtemään omaa kotia päin? tarjoilija sanoi.
Ette te niin sanonut, mies huomautti.
Te sanoitte, ettei tuohon pöytään tarjoilla, sopersi mies ja viittasi peukalollaan salin takanurkkaa kohti.
Ja ellette huomaa, olen siirtynyt jo kaksi pöytää kohti ulko-ovea, joten kotia kohti ollaan menossa.
Pidätkö enemmän viulusta vai pianosta
Kaksi toisilleen vierasta miestä istuskeli vierekkäin baaritiskin ääressä raskaan työpäivän päätteeksi.
Lopulta rohkeampi uskalsi avata suunsa ja kysäisi naapuriltaan:
Pidätkö sinä enemmän viulusta vai pianosta?
Viulusta, vastasi naapuri yhtään edes miettimättä.
Ai! Minä en kyllä sen vingutusta kestä millään, se rohkeampi sanoi.
En minäkään, naapuri vastasi, mutta kun olen muuttofirmassa töissä ja tulin just muuttokeikalta.
Piti viedä piano kerrostalon kuudenteen kerrokseen.
Muuan mies lääkärin vastaanotolla
Mies meni lääkärin vastaanotolle ja istahti lääkärin huoneessa olevaan tuoliin.
Ennen kuin mies kerkesi sanoa mitään vaivastaan, lääkäri tokaisi hänelle:
Sinun pitäisi lopettaa masturbointi.
Johon mies vastasi huudahtaen:
Ja minkäköhän takia?
Jotta minä voisin alkaa tutkimaan vaivaasi.
Urheilijan vaimon ainoa pelonaihe
Kuuluisa kilpa-autoilijan, Kako Forsbergin, tyttöystävä oli hermona.
En koskaan mene katsomaan, kun mieheni ajaa, hän kertoi lehtimiehille.
Olen mielummin kotona.
Vapiset varmasti koko ajan pelosta? Kysyi toimittaja.
Niin teen. Pelkään aina, että hän joutuu keskeyttämään ja tulee yllättäen kotiin.