Huumoriapa hyvinkin niin
Blondi oli viikon ajan toipumassa leikkauksen jälkeen Mehiläisen sairaalassa.
Hän kysyi hoitsulta: Miks ihmeessä mulla on huone täynnä raksuttavia käki-, herätys ja kaappikelloja?
Hoitaja, myöskin blondi, näpsäytti leikkisästi potilasblondin nenää ja totesi: Hassu, se on niin, että aika parantaa haavat kertoo meidän johtaja.
Vanhalla vuorineuvoksella oli tapana pyytää ulkomaille lähetettävä johtaja vaimoineen vierailulle, jotta tutustuisi heihin paremmin.
Englannin tytäryhtiön johtajaksi lähtevä mies oli kutsuttu rouvineen kartanoon.
Ensimmäiseksi illan ohjelmaksi oli sovittu bridgen peluuta.
Nuori pari oli hätäisesti opetellut bridgeä, peliä, jossa on neljä henkeä pelaa kahtena parina ja näkemättä kanssapelaajan kortteja on tehtävä tarjouksia siitä kuinka paljon pisteitä pari aikoo saada.
Vanha vuorineuvos pelasi johtajan vaimon parina ja vuorineuvoksetar nuoren johtajan parina.
Kun peliä oli pelattu jonkin aikaa, vuorineuvoksettarelle selvisi, että nuorimies ei ymmärrä pelistä juuri mitään.
Parin tunnin kuluttua nuorimies pyysi anteeksi ja halusi käydä WC:ssä.
Hän meni WC:hen, mutta veti oven perässään huonosti kiinni, että lorina alkoi kuulua ulkopuolelle.
Hänen nuori rouvansa punastui, nousi ja riensi sulkemaan oven ja sopersi:
Anteeksi, tämä on nyt hirveän noloa.
Pyydän anteeksi mieheni puolesta.
Siihen vuorineuvoksetar:
Älä huolehdi, tyttöseni.
Tämä on illan aikana ensimmäinen kerta, kun tiedän, mitä miehelläsi on kädessään.
Varakkaan johtajan taloon murtautunut mies oli saatu kiinni.
”Sen lisäksi, että veitte kaikki rahat, otitte myös talon taulut ja rouvan perintökorut.”
”Onko näin”, kysyi tuomari.
”Herra tuomari, minulle on jo pienenä opetettu, että pelkkä raha ei tee onnelliseksi.”
Murtovaras oli seitsemättä kertaa tuomittavana raastuvan oikeudessa.
Tuomari kysyi: ”Onko teillä mitään sanottavaa puolustukseksenne?”
Mies mietti ja totesi: ”Niin herra tuomari.”
”Olen kannattanut Suomalaisuutta ja varastanut vain kotimaassa valmistettuja tavaroita.”
Kun Rysänperän vanha isäntä Roope täytti kunnioitettavat pyöreät sata vuotta, koko kylä oli kutsuttu synttärikekkereille.
Hyvissä ajoin ennen juhlapäivää Roope itse pistäytyi kylän viinakaupassa ja osti kolme kokonaista pulloa jaloviinaa juhlan kunniaksi.
Kun siinä nuori myyjä alkoi sitten kohteliaasti ihmetellä, riittäisivätkö kolme pulloa ihan koko kylän juhliin, Roope madalsi ääntään ja kuiskasi tuskin kuuluvasti:
Yksi pullo näistä onkin nimismiehelle, toinen pullo kirkkoherralle ja kolmas pullo teidän liikkeenne johtajalle.
Niille kun ei oikein uskalla mennä pontikkaa tarjoamaan.