Pikku-Kallen nimi
Mikä sinun nimesi on? Kysyi kiltti setä raitilla Kallelta.
Emmä kuullut, Kalle vastasi yrmeästi.
Pappi kaatoi vettä mun korvaani ristittäessä.
Mikä sinun nimesi on? Kysyi kiltti setä raitilla Kallelta.
Emmä kuullut, Kalle vastasi yrmeästi.
Pappi kaatoi vettä mun korvaani ristittäessä.
Tohtori hyvä, korvani soivat kaiken aikaa, valitti basisti lääkärin vastaanotolla.
Hankkikaa salainen puhelinnumero.
Poliisien pääsykokeessa, aiheena “todistaminen,” oli kolme kokelasta.
Heille vilautettiin n. 65 v. henkilön passikuvaa ja heidän piti painaa havainnoitavaa mieleensä.
Ensimäinen muisti: N.65 v., menettänyt korvansa.
Toinen mainitsi: Päässyt kai juuri eläkkeelle, korvapuoli.
Ja kolmas: Reilusti kuusikymppinen, piilolasit.
Arvostelussa kahta ensimäistä moitittiin, sillä kuvan henkilöllä kyllä oli korvat, mutta toinen ei vain kuvakulman takia näkynyt.
Kolmas sai erityiskehut, sillä kuvan henkilöllä todella oli piilolasit.
Niimpä kolmatta vastaajaa kehuttiin ja häneltä kysyttiin.
Miten hoksasitte ne piilolasit, ilmeisesti erotitte piilolinssien sinertävän spektrin?
No, oikeastaan sorruin päättelyyn.
Useimmilla yli kuusikymppisillä on rillit, mutta tällä oli oltava piilolasit, sillä yksikorvaisen päässä rillit eivät oikein pysy.
Mikä on tyhmyyden huippu?
Pesee hammasharjalla korvat.
Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa “Minua pissattaa”.
“Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa.”
Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse.
Hän heräsi yöllä ja sanoi: “Mummi, minua laulattaa”.
“Nyt on jo liian myöhä lauluun”, Mummi vastasi.
“Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi.”
“No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan.”