Tapasin tässä taannoin tutun kaverin, Pikku-Kalle kertoi Villelle.
Hän vaikutti tutulta ja olin varma, että se oli hän.
Kun me sitten olimme aikamme jutelleet keskenämme, niin yhtäkkiä huomasimme, ettemme olleet kumpikaan meistä.
Tiedätkö, kuinka käy pikkupojille, jotka eivät tule pyhäkouluun vaan pelaavat mielummin jääkiekkoa? Pyhäkoulunopettaja torui Pikku-Kallea.
Joo.
Niistä tulee ammattilaisia Kanadassa, ja ne tienaa tosi karseesti.
Pikku-Kallen äiti oli synnyttänyt terveen tyttären.
Kätilö soitti laitokselta kotiin kertoakseen ilouutisesta.
Äitisi on saanut tytön, kätilö lirkutteli Kallelle.
Että pitkin sattua, Kalle harmitteli.
Hän ei juuri nyt satu olemaan kotona.
Kalle käveli kirjakauppaan.
Onko teillä sellaista kirjaa kuin ”Miten tulen toimeen palkallani”?
Sitä meillä ei ole, myyjätär totesi.
Mutta meillä on paljon muita taikatemppukirjoja.
Kalle oikaisi kerran kotiinsa hautausmaan halki.
Kuinka ollakkaan, hän pudota mätkähti auki kaivettuun hautaan eikä päässyt sieltä omin voimin pois.
Edessä oli kylmä yö.
Mulla on järisyttävä vilu, Kalle ähkäisi aamun valjetessa paikalle saapuneelle haudankaivajalle.
Ihmekös tuo, haudankaivaja murahti.
Sähän oot potkinut kaikki hiekat pois päältäs.
Kalle, miksi et ole puhunut minulle yhtään mitään kolmeen päivään?
En ole halunnut keskeyttää sinua, Liisa.
Sinä sanoit minusta viime yönä unissasi aika ilkeitä asioita, Liisa sanoi Kallelle.
En minä nukkunut.
Liisa sairastui ja Kalle joutui tekemään hänelle ruuan.
Onko se hyvää? Kalle kysyi varovaisesti.
On, hyvää on, Liisa vakuutteli.
Äiti on aina sanonut, että osaan tehdä kahta ruokalajia hyvin, lihapullia ja hernekeittoa, Kalle rehvasteli.
No, kumpaa tämä on?
Kalle törmäsi etelän aurinkorannalla tutun näköiseen mieheen.
Morjens Pena, Kalle riemuitsi.
Kyllä tämä etelän aurinko on näemmä tehnyt hyvää sinullekkin.
Sinähän olet kuin toinen mies!
Mä en ole mikään Pena, mies vastasi viileästi.
No niin, siinäs näet! Kalle kiljaisi iloisesti.
Millä me saisimme tuon lapsen uneen, Kallen äiti ihmetteli ääneen, kun Kallen pikkuveli ei ottanut nukkuakseen.
Jospa mä laulaisin sille, Kalle ehdotti.
Älä sentään vielä, äiti tuumasi.
Yritetään ensin hyvällä.