Iloiset kainuulaiset
Suomalaisia väitetään kateellisiksi.
Väite ei päde kainuulaisiin.
Muualla Suomessa on tapana harmistua, jos naapuri menestyy.
Kainuulainen ei sure toisten menestystä.
Hän on aidosti iloinen toisten onnettomuuksista.
Suomalaisia väitetään kateellisiksi.
Väite ei päde kainuulaisiin.
Muualla Suomessa on tapana harmistua, jos naapuri menestyy.
Kainuulainen ei sure toisten menestystä.
Hän on aidosti iloinen toisten onnettomuuksista.
Laihialaisisäntä teki kuolemaa, suvun kolme miestä seisoivat siinä vierellä ja juttelivat hautajaisten järjestämisestä.
Kuinkahan monta taksia tarvitahan, kolme kai?
Ei kyllä, kaksi riittää ja muut saa kävellä.
No sittehän soon sama vaikka kaikki kävelis.
Isäntä viimeisillään nousi pystyyn ja sanoi:
Matti on oikias, tuokaapa mun housut niin kävellään kaikki.
Sosiaalityöntekijä oli lomalla Laihialla.
Hän kuljeskeli iloisin mielin pitkin kylänraittia.
Katse lepäse laakeilla pelloilla, kunnes hänen oli hieraistava silmiään:
kumara mummoraiska huhki viljapellossa tylsän viikatteen kanssa, ja hyväkuntoisen näköinen nuorimies pureskeli ruohonkortta ojan pientareella.
Kauhistuneena sosiaalitantta ampaisi miehen luo ja kiljahti:
Mitä tämä oikein merkitsee? Vanhalla ihmisellä teetät työsi!
Nuorimies vilkaisi tanttaa ja virkkoi:
Vanhat käytetään täällä ensin loppuun.
Miksi Turku on suomen afrikkalaisin kaupunki?
Koska kun turkulaisille tulee makeannälkä, he menevät kioskille ja sanovat:
”Nami bia!”
ja kun heillä on jano, niin he sanovat:
”An gola!”.
Laihialaispoika oli päässyt käymään kirkonkylällä ja kotiin palattuaan selitti isälleen:
Säästinpä linja-autorahan, kun juoksin sen perässä kotiin.
Siitäpä isä suuttui ja torui poikaansa:
Olisit juossut taksin perässä, niin olisit säästänyt enemmän!
Saarnaaja oli mennyt naimisiin muhevan lesken kanssa.
Hääyönä hän polvistui vuoteessa vaimon jalkojen väliin, jolloin vaimo:
Mitä sinä nyt teet?
Kiitän tästä suuresta armosta.
Armosta ja armosta!
Käy hommiin.
Minun vittuni ei ole mikään saarnastuoli!
Tamperelainen meni kodinkoneliikkeeseen.
Mää tahtosin ostaa ton television!
Ei myydä tamperelaisille, myyjä sanoi.
Tamperelainen naamioitui venäläiseksi ja meni uudelleen myymälään.
Haluaisi ostaa tjuo televiizio!
Ei myydä tamperelaisille!
Sitten ostaja naamioitui ruotsalaiseksi:
Ville köpa tuå televisiå!
Ei myydä tamperelaisille!
Mistä hitosta sää tierät, että mää oon Tampereelta?
Kun se ei ole televisio.
Se on mikroaaltouuni.
Toinen pippeli oli jännityksestä aivan jäykkänä ja toinen pippeli taas lötkötteli etupenkillä oikein rentona kaverina.
Hetken parin päästä jäykkänä oleva pippeli kysyi rennommalta, että eikö sinua yhtään jännitä tämä inssi?
Tähän rento pippeli tokaisi: Ei jännitä enää yhtään, kun minä kävin jo suullisissa.
Kalle meni lääkäriin vedättämään kielestään pahanlaista puutikkua.
Mistä mies moisen on kieleensä saanut, kummasteli lääkäri.
Vittua nuolin…
Hyvänen aika! Ei minun tietääkseni vitusta ole kukaan tähän mennessä tikkua kieleensä saanut!
Tämä olikin piirretty lankkuaitaan!
Isä ja äiti tykkäävät enemmän siskostani kuin minusta.
Hänelle ostetaan aina kamalasti tavaroita.
Nytkin hän on saanut silmälasit, hammasraudat sekä jalkatuen, mutta minä en saa ikinä mitään.
Paikallislehden toimittaja teki haastattelua kyläkoulun eläkkeellä olevasta opettajasta.
Kertoisitteko, miten on mahdollista, että olette elänyt jo 100 vuotta?
No, se johtuu siitä, että synnyin vuonna 1908.
Pikku-Kalle näki ensimmäisen kerran isoäitinsä riisuutuvan ja seurasi tilannetta kiinnostuneena.
Kun isoäiti ehti korsettiin asti, Kalle kysyi ihmeissään:
Isoäiti, onko sinulla ollut pelastusliivit päällä koko päivän?
Kannattaa laittaa kännykkä yöksi kiinni, ettei akku kulu liikaa.
Mutta eihän siihen sitten voi laittaa puhelinherätystä.
No pistä kännykkä herättämään viideltä, niin voit silloin laittaa sen päälle ja pistää siihen herätyksen.
Tuleeko tänään postia? kysyi Pikku-Liisa äidiltä eräänä sunnuntaina.
Ei, nyt on pyhä, ja kaikki saavat levätä.
Samana iltana äiti kysyi.
Tuleeko tänään TV:stä Pako?
Ei tuu, kai niillä pakolaisillakin on lepopäivä! vastasi Liisa.
Opettajalla oli tulossa syntymäpäivät ja oppilaat päättivät ostaa hänelle jotain tarpeellista.
Etsimme lahjaa naisopettajalle, joka kirjoittaa runoja, selittivät oppilaat kaupassa.
Ahaa.
Sopisiko tällainen suuri, kaunis paperikori?
Minä en väittele koskaan idioottien kanssa.
Ymmärrän hyvin, tehän olette aina samaa mieltä.
Uskontotunnilla:
Osaako joku kertoa, miksi Aatami ja Eeva eivät saaneet syödä paratiisin omenapuusta?
Se oli varmaan juuri ruiskutettu.
Isä, onko totta, että musiikinopettaja käy vankilassa laulamassa vangeille?
On, ja muista se poikani, jos aiot tehdä tyhmyyksiä!
Luokka oli taidenäyttelyssä.
Yhtäkkiä Kalle pysähtyi ja huusi opettajalle:
Tämä työ näyttää aivan valtavan todelliselta.
Mutta Kalle, sehän on ikkuna.
Lääkäri määräsi ylipainoisen opettajan kevennysdieetille.
Ei kai minun tarvitse luopua kaikesta hyvästä? kysyi opettaja huolestuneena.
Ehei, saatte syödä kaikkea, mistä pidätte, vastasi lääkäri.
Voi kiitos, huokaisi opettaja helpottuneena.
Niin, ja tässä teille lista niistä ruuista, joista pidätte.
Niko ja Petteri tappelivat välitunnilla.
Ulkovalvoja passitti heidät suoraan rehtorin puhutteluun.
Senkin ryöväri! huusi Niko, kun astui Petterin kanssa rehtorin huoneeseen.
Itse olet sikahuijari! ärähti Petteri.
No niin pojat, aloitti rehtori.
Nyt kun kumpikin on esitelty, voitte kertoa mitä välitunnilla tapahtui.
ET-tunnilla:
Osaatteko kertoa erilaisista ihmiskäsityksistä?
Olli:
No esimerkiksi kun lähetyssaarnaaja ja ihmissyöjä puhuvat hyvästä ihmisestä, he eivät tarkoita ollenkaan samaa asiaa.
Minusta tulee kalastaja, kertoi Kalle ammatinvalinnan tunnilla.
Mielenkiintoinen valinta, totesi opettaja.
Jep.
Olen aina halunnut työskennellä verkkoympäristössä.