Matti ja Teppo Kangasalla keikalla

Matti ja Teppo olivat Kangasalla keikalla, majoitus oli järjestetty Roineen rannalle mökkiin.

Matti hahmotteli sävellystä ja Teppo päätti käväistä pihalla haukkaamassa raitista ilmaa ja ihailemassa Roineen armaita aaltoja.

Äkkiä Matti kuuli ulkoa kovaa juoksemisen kopinaa sekä ärinää ja huohotusta.

Matti vilkaisi ikkunasta, näki Tepon juoksevan henkensä edestä mökkiä ympäri.

Perässä, vain muutamaan askeleen päässä möyrysi valtava, vihainen uroskarhu.

Matti raotti tuuletusikkunaa ja huusi:

Varo Tepi, se saa suht koht kiinni.

Ei mittä hättä, vastasi Teppo.

Se on jo kolme kiarrost jäljes.

Teppo verikoetta antamassa sairaalassa

Matti ja Teppo olivat taas lähdössä pienen keikkatauon jälkeen Pirkanmaan kiertueelle.

Teppo avautui:

Kuules Masa, mulle tapahtu vähän paljo hassu tapaus keikkataukomme aikana.

Olipas se taas aikas ihme, Masaa nauratti.

Äläs ny velipoika ja anna ny gu mä jatkan, Teppo sanoi.

Juu, tää tapahtui tuol meirä kaupunginsairaalas, kun multa meinaan otettii sitä verikoetta.

Pöyrryiks sää? Masa hihitteli.

Oon ny siinä ja kuuntele, Teppo tukahti ja jatkoi.

Katos ny, sen verikokeen ottaja oli nuori ja todella kaunis hoitaja, eikä kokemattomuudesta johtuen siittä verikokeen otosta tahtonut tulla oikein mitään.

Älä ny, Masa jo huolestu.

Teppo huokas syvään ja jatkoi.

No, lopulta hoitaja käski laittaa käden povelle, jos paremmin onnistuisi, no mähän laitoin oitis käteni povelle, jolloin se todella kaunis hoitaja sanoi, että omalla povelles tietysti se käsi pitää laittaa.

Matin arpajaisvoitto

Matti voitti maamiesseuran arpajaisissa vuohen ja raahasi tietenkin palkintonsa kotiin.

Missä sinä olet ajatellut pitää sitä? äiti kysyi ankarana.

Sisällä tietenkin, Matti vastasi.

Mutta entä se haju? äiti puhisi huolestuneena.

Kai maar se tottuu, Matti totesi rauhallisesti.

Matti ja rikkinäinen kello

Matin kello meni rikki, ja niinpä hän poikkesi kellosepän putiikissa katsomaan uutta.

Tässä on hyvä ja halpa kello, kauppias vakuutteli.

Sitä ei tarvitse vetää kuin kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena.

Ja minä kun en rupea vuoden parhaita pyhiä kelloja vetelemään, Matti vastasi ja poistui ovia paiskoen liikkeestä.

Matti ja Esko, elämän peruskysymykset

Matti ja Esko juttelivat elämän peruskysymyksistä.

Esko, tiedätkö sinä, mitä on neljä kertaa kuus?

Joo tota noin niin… on se yli kahdenkymmenen, Esko sanoi hämmentyneenä.

Joopa joo, Matti totesi hitaasti ja varmasti.

Se on kerran viikossa.

Matti syö banaania

No mutta Matti, huusi hänen äitinsä kauhuissaan.

Miksi ihmeessä sinä syöt banaanitkin kuorineen?

Ei minun tarvitse niitä kuoria, Matti vastasi suu täynnä banaania.

Kyllä minä tiedän, mitä siellä on sisällä.

Matti ryhtyy isona lääkäriksi

Matti suunnitteli isona ryhtyvänsä lääkäriksi, ja hän onnistuikin löytämään itselleen lääkärikoulun pääsykokeet.

Kaisa tenttasi Mattia: Mikä seuraavista ei kuulu luetteloon: yksi, kaksi, konnankoukku, kolme, neljä, viisi, kuusi?

Jaahas, mietiskeli Matti.

Se on tietysti kuusi! Kuusihan on puu.

Oikein, Kaisa vastasi.

Onnittelut lääkärikouluun pääsyn johdosta!