Elvi-tädin remontti
Elvi-täti, koska sinä oikein menet remonttiin?
Mitä tarkoitat, Kalle-kulta?
No kun isä sanoo aina, että sulla on ruuvit löysällä.
Pikku-Kalle vitsit
Pikku-Kalle sairaalassa hoidettavana
Kuuluisa koloratuurilaulajatar antoi pikku konsertin samassa sairaalassa, missä Kalle oli hoidettavana.
Mitä pidit esityksestä? ylihoitajatar kysyi Kallelta jälkeenpäin.
Ai mistä esityksestä? Kalle hämmästeli.
Minä luulin, että siellä leikattiin joku ilman puudutusainetta.
Pikku-Kalle tähtitornissa
Kalle oli käymässä Helsingin tähtitornissa.
Hän seurasi, kuinka vanha professori tarttui kaukoputkeen ja tähtäsi sillä taivaalle.
Samalla hetkellä tapahtui tähdenlento.
Ukko on vanha ja valkopartainen, Kalle kuiskasi Liisalle.
Mutta aikamoinen se on vieläkin tähtäämään!
Pikku-Kallen vaari vanhainkodissa
Presidentti Koivisto vieraili vanhainkodissa ja tapasi siellä Kallen vaarin, joka oli nuoruudessaan seilannut kaikki maailman meret.
No, tuumasi presidentti.
Jännittävintä mitä te olette pitkän elämänne aikana kokenut, ovat varmaan eteläiset valtameret?
Eikä ole, Kallen vaari väitti vastaan.
Kaikkein jännittävintä, mitä olen elämäni varrella nähnyt, ovat tämän laitoksen sapuskat!
Pikku-Kallen aine isästään
Pikku-Kalle kirjoitti koulussa aineen isästään:
Minun isäni voi uida maailman suurimman meren yli.
Minun isäni voi lentää maailman nopeimmalla lentokoneella.
Minun isäni voi taistella maailman vahvinta tiikeriä vastaan.
Minun isäni voi tehdä ihan mitä tahansa.
Mutta useimmiten hän vain vie roskaämpärin ulos, kun äiti käskee.
Pikku-Kallen koulu viihtyvyys
Kuinka sinä viihdyt koulussa? Kallen täti kysyi pojalta.
No aika hyvin noin periaatteessa, mutta aikaa siihen kyllä suttaantuu niin rutosti.
Pikku-Kallen laihialainen sukulainen
Kallen laihialainen sukulaismies halusi oppia ratsastamaan, mutta saita kun oli, hän osti vain yhden kannuksen.
Kun kannustan hevosen toista puolta, niin kyllä toinenkin varmasti seuraa perässä, mies pohdiskeli.
Pikku-Kallen kusihätä
Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhkabussissa.
Mulla on kamala pissahätä.
Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.
Pikku-Kalle kysymyksen kysymys
Liisa, miksi sinä aina vastaat minun kysymykseeni kysymyksellä, Kalle marmatti.
Ihanko totta?
Teenkö minä tosiaan niin?
Pikku-Kalle, paljonkohan kello on
Kalle ja Liisa leikkivät puistossa.
Paljonkohan kello on? Liisa kysyi.
Ei ainakaan vielä viittä, sillä silloin mun pitäisi olla kotona syömässä ja minähän olen vielä täällä.
Pikku-Kallen hartain joululahjatoive
Pikku-Kalle kirjoitti tohkeissaan joululahjatoivekirjettään Joulupukille.
”Rakas Joulupukki, olen ollut koko kuluneen vuoden niin tuhma, etten uskalla toivoa joululahjaksi kuin yhtä asiaa.
Hartain toiveeni on, että voisin saada joululahjaksi tänä vuonna sinun ison listasi kaikista tuhmista tytöistä!
Rakkain terveisin, tuhmeliini Pikku-Kalle”.
Kohtelias Pikku-Kalle
Kiitos kiltti täti, että toit minulle tällaisen lelun, Pikku-Kalle sanoi kohteliaasti.
No lapsi kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää.
Pikku-Kallen sisarukset
Naapuri kysyi Pikku-Kallelta, kuinka monta sisarusta hänellä oli.
Kuusitoista.
Se mahtaa tulla vanhemmillesi kalliiksi?
Ei ollenkaan.
Me tehdään ne itse.
Pikku-Kallen löytöpalkkio
Pikku-Kalle löysi pihalta kympin setelin ja vei sen isälle.
Oikeastaan mulle kuuluisi kymmenen prosentin löytöpalkkio, Kalle huomautti seteliä ojentaessaan.
Ei tule kuuloonkaan, isä vastasi.
Tässä on sinulle viisi euroa ja sillä siisti.
Pikku-Kalle runoilee
Ennen kuin tapasin sinut, elämäni oli kuin autiomaa, Kalle runoili Liisalle.
Senkö takia sinä tanssit kuin kameli?
Pikku-Kalle psykiatrin luona
Kalle meni psykiatrin luokse.
Hänen sieraimissaan oli kaksi porkkanaa, korvissaan kaksi retiisiä ja päänsä päälle hän oli kiinnittänyt kurpitsan.
Tulin tänne veljeni vuoksi, Kalle sanoi.
Hänellä on mielenterveysongelmia.
Pikku-Kalle ja lintulauta
Pikku-Kalle katseli innokkaana lintulaudan varpusia.
Yhtäkkiä porukkaan lennähti viherpeippo.
Äiti, tule katsomaan!
Täällä on raaka varpunen!
Pikku-Kalle vuodeosastolla
Ylilääkäri oli kierroksella vuodeosastolla ja tapasi Kallen.
Onko teillä noin pahoja kouristuksia? Lääkäri kysyi huolestuneena.
Ei, Kalle vastasi.
Mä vaan yritin kumartaa makuultani.
Pikku-Kalle ja puolikas sika
Kysypä isältäsi, eikö hän haluaisi ostaa sian puolikasta, lihakauppias tiedusteli Kallelta.
Tuskinpa vaan, Kalle vastasi.
Eihän semmoinen pysy edes karsinassa pystyssä.
Pikku-Kalle keskustelee opettajan kanssa
Mitä haluaisit kaikkein eniten? opettaja kysyi Kallelta.
Että olisin miljonääri.
Niin, raha on kyllä tärkeää, mutta miksi et voisi hankkia vaikka enemmän järkeä? Niin minä tekisin.
No jaa, jokainen toivoo sitä, mitä hänellä on vähiten.
Pikku-Kallen veljen asianajotoimisto
Kallen isoveli perusti asianajotoimiston.
Kun ensimmäinen asiakas saapui, Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat euroa kappaleelta.
Eikö tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
Onhan se.
Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?
Pikku-Kalle ja eniten kärsivä ammatti
Tiedätkö Ville, minkä ammatin harjoittaja saa kärsiä kaikkein eniten?
En tiedä.
Sikojen teurastaja.
Pikku-Kallen naapuri täyttää 50 vuotta
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Pikku-Kalle sikalassa
Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt maalle, ja niinpä hän innostui valtavasti nähdessään sikalan elämää.
Hän hihkui ihmeissään äidilleen:
Tule äkkiä katsomaan.
Tuolla on kuusi pientä porsasta, jotka puhaltavat seitsemättä porsasta niin lujaa, että se on jo paksu kuin tynnyri!
Pikku-Kalle mummolassa
Pikku-Kalle oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisina.
Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.
Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Kalle vastasi.