Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta.
Ensin Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla”.
Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!”.
Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: ”Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!”
Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi: ”Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaita.”
Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan.
Pikku-Ville ihaili palloa.
Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi.
Sopii.
Yksi muna…läts…kaksi munaa…läts… No, iske se kolmas jo!
Empäs, menettäisin palloni.
Pikku-Kalle oli ensimmäistä päivää koulussa ja opettaja kyseli oppilaitten nimiä.
Pikku-Ville kertoi vuorollaan: ”Ville”.
Tähän opettaja vastasi: ”Eieiei! Täällä ei käytetä lempinimiä.
Sinun oikea nimesihän on Viljami”.
Seuraavaksi tuli Pikku-Kallen vuoro.
Kalle mietti hetken ja huusi sitten iloisesti: ”Kaljami!”
Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa!
No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi.
Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.
Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla.
Pikku-Liisa: Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi.
Opettaja: Hiljaa!
Pikku-Liisa: Ei kun kovaa!
Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta.
Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi.
Pikku-Kalle vastasi: ”Suomi voitti 4–1.”
Pikku-Kalle meni kauppaan.
Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa.
Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä.
Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia.
Pikku-Kalle vastasi:”Kurkku meni poikki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos.”
Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen istuivat iltaa ravitsemusliikkeessä.
Pikku-Kalle saapui paikalle, vilkaisi ympärilleen ja totesi: Voi hitto, taidan olla väärässä vitsissä!
Kalle ajaa kohelsi mopollaan päin puhelinpylvästä ja menetti tajunsa.
Hän heräsi pää pyörällä ja käsi täynnä puhelinlankoja.
Varovaisesti hän tunnusteli kouraansa ja huokaisi tyytyväisenä:
Jumalan kiitos! Se on harppu!
Voi sinua Kalle, äiti torui poikaansa.
Menit särkemään 150 vuotta vanhan kristallikulhon!
No sehän oli vaan hyvä, Kalle tuumasi.
Mitä se olisikaan maksanut, jos se olisi ollut uusi!