Parhaat vitsit vuodelle 2025
Tytär itki häidensä aattona vuolaasti ja lohduttomasti.
Isä Tuli paikalle ja kummasteli: Minkä ihmeen takia sinä noin hirveästi kyynelehdit?
Huomennahan on hääpäiväsi ja saat elää onnellisena Markon kanssa!
No kun minulla tulee niin ikävä äitiä, itki tyttö.
En minä voi jättää häntä.
Voi, eihän sinun välttämättä tarvitsekaan… Ota äiti mukaan!
Mitä Saku koivulle pitää hankkia palkinnoksi MM-kisojen jälkeen?
Rantatontti, koska hänellä on jo kaksi laituria.
Kalle painaa porhalsi mopollaan hirmuista vauhtia päin pakollista pysähtymistä osoittavaa liikennemerkkiä.
Poliisi lähti perään, pysäytti ja alkoi tentata poikaa: tiedätkös Kalle, mikä tuo merkki on?
Jaa-a.
Minä en kyllä tiedä, mutta poliisi on hyvä ja menee kysymään tuolta Muttisen kaupasta.
Siellä joku varmaan tietää.
Suomen huomattavimmassa veljessarjassa on yksi eturivin näyttelijä, huippuluokan jalkapalloilija ja maailman kuulu säveltäjä.
Mikä on tämän veljessarjan nimi, ja keitä ovat nämä kuuluisuudet?
Liuksen veljekset: näyttelijä Petelius, jalkapalloilija Ismo Lius ja säveltäjä Sibelius.
Kaupparatsun auto petti, ja hän jäi iltaöiselle maantielle.
Onneksi tämä sattui Kallen kodin lähettyville.
Kaupparatsu lähti harhailemaan sankassa sumussa ja löysi viimein talon, jonka ovenripaan hän tarrautui hädissään.
Kuka siellä? Kalle kysyi.
Kaupparatsu selvitti lyhyesti tilanteensa ja tiedusteli, oliko Kallen isä paikalla.
Ei ole, se lähti kun äiti tuli.
Onko äiti sitten?
Ei ole.
Se lähti kun isoäiti tuli.
Isoäiti sitten varmaan on…
Ei ole.
Se lähti kun minä tulin.
Onpa teillä kummallinen talo, kaupparatsu puuskahti.
Ei tää mikään talo ole, Pikku-Kalle vastasi.
Tää on meidän huussi.
Herrasväki Uosukainen loiskutteli kerran innokkaasti vesisängyssään.
Yhtäkkiä Riitta kirkaisi: Herrajestas Topi, miten siulta noin paljon tullee?
Ei miulta.
Vessänkyyn tul reikä.
Kallen kotipitäjään saapui lentokone tekemään yleisölennätyksiä.
Kalle halusi tietysti mukaan ja ilmoitti rehvakkaasti ohjaajalle, että tämä saisi tehdä minkälaisia silmukoita tahansa.
Lentäjä teki toinen toistaan huimempia kaarroksia, mutta Kalle ei ollut moksiskaan.
Lopulta lentäjä heitti surmansilmukan ja kysyi sen jälkeen Kallelta: Joko tuntuu olo erilaiselta?
Kieltämättä, se mikä äsken oli housuissa, on nyt niskassa, Kalle vastasi nauraen.
Mikä on minni-hiiren lempiohjelma?
Tartu mikkiin!
Tohtori tohtori, tulkaa pian! Kiljui Pikku-Kallen äiti puhelimessa.
Meidän Kalle on nielaissut pussillisen kuulalaakerin kuulia!
Tullaan, tullaan, tohtori rauhoitteli.
Mutta älkää tähdätkö hänellä ketään.
Pyhäkoulussa lapsille jaettiin kauniita värikuvia Raamatun henkilöistä.
Joulua odotellessa heille annettiin Marian ja Joosefin kuva.
Samalla opettaja piti heistä lapsille pikku esitelmän ja kertoi muun muassa heidän köyhyydestään.
Mikä ihme se on, että tuollaisella pelillä köyhäksi tulee, Pikku-Kalle marmatti.
Rahaa ei ole, mutta silti pitää mennä kaiken maailman kalliisiin värikuviin.
Mistä tuntee tosimiehen nudistirannalla?
Hän pystyy kantamaan yhtä aikaa kaksi kahvikuppia ja kuusi donitsia.
Paholainen meni tapaamaan Jumalaa ja ehdotti, että Taivaan ja Helvetin välillä järjestettäisiin olympialaiset.
Sopii, Jumala vastasi.
Mutta pitäisihän sinun tietää, että kaikki parhaat urheilijat ovat meillä Taivaassa.
Tiedän, myhäili Paholainen.
Mutta meilläpä onkin kaikki tuomarit!
Milloin KHL-joukkue Jokerit, pelaa aina kautensa parasta jääkiekkoa?
Runkosarjassa.
Alokkaat oli laitettu marssimaan tahdissa kasarmia ympäri alikersantin johdolla: Vasen, vasen, vasen kaks, kol…
Kesken kaiken kuului alokkaan ääni: Herra alikersantti, saisinko käyttää välillä myös oikeaa jalkaa?
Kenraali näki aseettoman laiskasti käyttäytyvän sotilaan nojailevan kasarmin seinustalla.
– “Mikä komppania?” karjui kenraali.
– “Niin, herra kenraali. Sanokaas muuta! Mikä komppania!”
Kolmetoista alokasta oli pyytänyt iltalomaa. Jokainen heistä palasi myöhästyneenä. Ensimmäinen mies selitti:
– Bussilakon vuoksi viimeinen bussi ei tullut. Jouduin ottamaan taksin, joka meni rikki. Sitten jouduin ottamaan hevosen. Hevonen kuoli kesken matkan ja loppumatka piti kävellä.
Jokainen alokas esitti samanlaisen tarinan. Kun tuli viimeisen alokkaan vuoro, kapteeni sanoi:
– Jos kerrot saman tarinan, saat ylimääräistä palvelusta!
Viimeinen mies aloitti kuten muutkin ja kapteeni huusi:
– Ulos!
Mutta alokas jatkoi:
– Muuten olisin ehtinyt ajoissa, vaan tiellä oli niin paljon kuolleita hevosia, että myöhästyin!
Alikersantti tuli tekemään tuvassa aamuherätyksen.
Hän huusi kurkku suorana: Kaikki laiskurit, heti ylös punkasta!
Tuvassa syntyi kova hässäkkä, jonka rauhoituttua alikersantti huomasi alokas Virtasen venyttelevän edelleen raukeana punkassaan.
Alikersantti syöksyi Virtasen luokse ja oli aloittamassa raivokkaan kurinpalautuksen, mutta siihen alokas Virtanen tokaisi: Herra alikersantti, eikö teitäkin ihmetytä, että tähän tupaan on sattunut noin monta laiskuria?
Armeijassa vääpeli tenttasi alokasta:
Nimi?
Matti.
Sukunimi?
Ei kun etunimi.
Olettepa te uppiniskanen.
Ei kun minä olen Matti Niskanen.
Naimisissa?
Olen.
Kenen kanssa?
Naisen kanssa.
No kuka nyt miehen kanssa olisi naimisissa, tuskastui vääpeli.
Minun äitini.
Ulos, karjaisi vääpeli!
Mitä yhteistä on vauvoilla ja upseereilla?
Kummatkin luulevat, että he saavat mitä tahtovat kun vain huutavat tarpeeksi kovaa.
Miten ruotsin armeijassa selviää varmimmin hengissä?
Ei koskaan jätä kavereitaan taakseen!
Alokas kertoi innoissaan vierailevalle kenraalille:
“Herra kenraali, minä aion isona upseeriksi!”
“Oletteko te täysin hullu!”, sanoi kenraali.
“Onko se aivan välttämätöntä?” alokas kysyi ihmetellen.
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä, ja tämä hirmustui ja huusi:
Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
No, korpraali Konttinen, teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Minä se olin, herra vääpeli, vastasi Konttinen!
Kaksi herrasmiestä mietti, mistä saisivat noin ensihätään hieman alkoholipitoista juotavaa.
Rahaakaan ei ollut kuin kymppi.
Sitten toinen keksi: Käypäs hakemassa kioskilta pätkä makkaraa.
Kaveri kävi hakemassa ja kysyi: No, mitäs tällä nyt sitten?
No sitten vaan suunnataan kohti ravintolaa!
Miehet marssivat ravintolaan, änkesivät ahterinsa johonkin pöytään ja tilasivat kalliita juomia sen kuin ehtivät.
Tuota… mitenkäs meinaat maksaa tämän kaiken? toinen miehistä huolestui.
No katsos.
Mulla on ovela suunnitelma.
Kun tulee maksun aika, minä änkeän tämän makkaran housuistani pullottamaan ja sinä käyt lattialle nuolemaan sitä.
Tuo portsari näkyy olevan tuommoinen nykyajan skinheadi joten kunhan portsari huomaa meidän puuhat niin me lennetään kaaressa pihalle ja maksu unohtuu!
Niin tehtiin ja suunnitelma toimikin loistavasti.
Iloisessa nousuhumalassa kaverukset suuntasivat kohti toista ravintolaa.
Samoin kävi sielläkin, ja illan mittaan monessa muussakin paikassa.
Seitsemännen ravintolan jälkeen toinen lausahti: Thuota… nyt alkoi vähän hiukomaan.
Heithäpäs shitä makkaraa tänne…
Thäh..? Makkaraa…?
Sehän jäi jo shinne enshimmäiseen ravintolaan.
Kerran yksi viaton tyttönen oli poimimassa hilloja eli suomuuraimia suolla.
Siihen tuli paikalle lentojätkä, näki tytön pyllistelevän hameessaan viehättävästi.
Mies huusi tytölle, että nyt äkkiä housut alas, ettei käy kuin Kälviällä.
Pelästyksissään tyttönen tiputti alushousut nilkkoihin ja ei uskaltanut kysyä edes miten siellä Kälviällä oli käynyt ennen kuin mies oli tehnyt takaapäin temput terävät.
No siellä minä en saanut, vastasi mies piippuaan lataillen ja pois kävellen.
Matkalla sotaharjoituksiin juuttuu armeijan kuorma-auto toivottoman näköisesti paksuun liejuun.
Onneksi ohi sattuu ajamaan jeeppi, jossa on matkustajina neljä korkea-arvoista upseeria.
He päättävät pysähtyä auttamaan ja saavat kuin saavatkin pitkän ja likaisen työn jälkeen auton jälleen kuivalle maalle.
Yksi upseereista pyyhkii mutaa kasvoiltaan ja ähkäisee:
Kyllä oli pirunmoista hommaa.
Mitä siinä oikein on kuormana?
26 sotamiestä, herra kenraali, vastasi kuorma-auton kuljettaja vakavana.