Vääpelin ja kamasutran ero
Mitä eroa on vääpelillä ja Kamasutralla?
Vääpeli tuntee vain yhden asennon.
Mitä eroa on vääpelillä ja Kamasutralla?
Vääpeli tuntee vain yhden asennon.
Armeijassa vääpeli tenttasi alokasta:
Nimi?
Matti.
Sukunimi?
Ei kun etunimi.
Olettepa te uppiniskanen.
Ei kun minä olen Matti Niskanen.
Naimisissa?
Olen.
Kenen kanssa?
Naisen kanssa.
No kuka nyt miehen kanssa olisi naimisissa, tuskastui vääpeli.
Minun äitini.
Ulos, karjaisi vääpeli!
Sotaharjoituksissa joku heitti vääpeliä kävyllä, ja tämä hirmustui ja huusi:
Kaikkien lomat on peruttu, kunnes syyllinen saadaan selville!
Mutta kävyn heittäjää ei löytynyt, vaikka vääpeli kuinka uhkaili.
Niinpä hän muutti ovelana miehenä taktiikkaa ja sanoi:
No, korpraali Konttinen, teitä minä en rankaise, jos kerrotte syyllisen.
Minä se olin, herra vääpeli, vastasi Konttinen!
Kenraali oli tulossa kasarmille vierailulle ja vääpeli opetti alokkaille, miten vastata kenraalin esittämiin kysymyksiin.
“Kerrataanpa mitä minä teille olen opettanut”, sanoo vääpeli ja kysyy yhdeltä alokkaalta:
“Kuinka vanha olet?”
“20 vuotta”, sanoo alokas.
“Kauanko olet ollut palveluksessa?” kysyy vääpeli.
“Puoli vuotta”, sanoo alokas.
“Mikä on lempiruokasi?” kysyy vääpeli.
“Hernesoppa”, vastaa alokas.
“Hyvä, juuri noin sotamiehen pitää vastata. Vastatkaa samoin, jos kenraali sattuisi teiltä kysymään”, sanoi vääpeli.
Seuraavana päivänä kenraali saapuu paikalle ja meni sattumalta samaisen alokkaan eteen.
“Kauanko olet ollut palveluksessa?” kysyy kenraali.
“20 vuotta”, vastaa alokas.
“Kuinka vanha olet?” kysyy kenraali.
“Puoli vuotta”, vastaa alokas.
“Mikä teidän päässänne liikkuu?” kysyy kenraali.
“Hernesoppa”, vastaa alokas.
Tapahtui kerran armeijassa:
“Herra vääpeli, voinko vaihtaa kengät?” kysyi alokas.
“No mahtuuko niihin villasukka?” kysyi vääpeli.
“Mahtuu”, vastasi alokas.
“Mahtuuko niihin toinen villasukka?” kysyi vääpeli.
“Mahtuu”, vastasi alokas.
“No mitä helvetin vikaa niissä sitten on?” kysyi kiivastunut vääpeli.
“No, herra vääpeli, sinne pitäisi mahtua jalkakin”, vastasi alokas.
Kaksi suomenruotsalaista oli saanut kutsun kertausharjoituksiin.
Vääpeli kysyi heidän nimiään.
Förstår inte, sanoi ensimmäinen.
Jaaha, seuraava, sanoi vääpeli.
Förstår inte, sanoi toinenkin.
Jaahas, sitä ollaan siis veljeksiä, totesi vääpeli.
Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.
Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla: Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.
Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä: Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.
Vääpeli huusi: Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!
Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi, alokas huusi!
Oletteko aivan tomppeli, karjui vääpeli ja jatkoi: Mikä on teidän nimenne?
Alokas Senjanen, herra vääpeli.