Pikku-Kallen naapuri täyttää 50 vuotta
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Kalle maisteli juustokaupassa hartaasti eri juustolaatuja.
Ja paljonkohan saa olla? myyjä kysyi kohteliaasti.
Ihan hintsusti vaan.
Se tulee hiirenräpsään.
Liisa ja Kalle eksyivät elämänsä ensimmäistä kertaa itsepalvelubaariin.
Mennään tuonne jonon päähän, Liisa ehdotti.
Ei me voida, Kalle vastusteli.
Siellä on jo joku.
Kalle oli napannut lennosta taksin.
Kotiportillaan hän huomasi kauhukseen, että rahat eivät riittäneetkään.
Sorry, suhari, voitko sa ajaa puoli kilsaa taaksepäin? tiedusteli Kalle.
Kallen isoveli oli mennyt armeijaan.
Luutnantti päätti koetella hänen hoksottimiaan.
Mitä alokas tekisi, jos käskisin tehdä koko rautatieverkoston viholliselle käyttökelvottomaksi?
Polttaisin matkaliput, herra luutnantti.
Siitä lähtien, kun Liisa aloitti pianotunnit, olen kadehtinut Beethoovenia, Kalle tunnusti Villelle.
Aijaa, miksi niin?
Beethooven oli kuuro.
Tapasin tässä taannoin tutun kaverin, Pikku-Kalle kertoi Villelle.
Hän vaikutti tutulta ja olin varma, että se oli hän.
Kun me sitten olimme aikamme jutelleet keskenämme, niin yhtäkkiä huomasimme, ettemme olleet kumpikaan meistä.
Tiedätkö, kuinka käy pikkupojille, jotka eivät tule pyhäkouluun vaan pelaavat mielummin jääkiekkoa? Pyhäkoulunopettaja torui Pikku-Kallea.
Joo.
Niistä tulee ammattilaisia Kanadassa, ja ne tienaa tosi karseesti.
Pikku-Kallen äiti oli synnyttänyt terveen tyttären.
Kätilö soitti laitokselta kotiin kertoakseen ilouutisesta.
Äitisi on saanut tytön, kätilö lirkutteli Kallelle.
Että pitkin sattua, Kalle harmitteli.
Hän ei juuri nyt satu olemaan kotona.
Kalle käveli kirjakauppaan.
Onko teillä sellaista kirjaa kuin “Miten tulen toimeen palkallani”?
Sitä meillä ei ole, myyjätär totesi.
Mutta meillä on paljon muita taikatemppukirjoja.
Kalle, miksi et ole puhunut minulle yhtään mitään kolmeen päivään?
En ole halunnut keskeyttää sinua, Liisa.
Sinä sanoit minusta viime yönä unissasi aika ilkeitä asioita, Liisa sanoi Kallelle.
En minä nukkunut.
Kalle oikaisi kerran kotiinsa hautausmaan halki.
Kuinka ollakkaan, hän pudota mätkähti auki kaivettuun hautaan eikä päässyt sieltä omin voimin pois.
Edessä oli kylmä yö.
Mulla on järisyttävä vilu, Kalle ähkäisi aamun valjetessa paikalle saapuneelle haudankaivajalle.
Ihmekös tuo, haudankaivaja murahti.
Sähän oot potkinut kaikki hiekat pois päältäs.
Liisa sairastui ja Kalle joutui tekemään hänelle ruuan.
Onko se hyvää? Kalle kysyi varovaisesti.
On, hyvää on, Liisa vakuutteli.
Äiti on aina sanonut, että osaan tehdä kahta ruokalajia hyvin, lihapullia ja hernekeittoa, Kalle rehvasteli.
No, kumpaa tämä on?
Millä me saisimme tuon lapsen uneen, Kallen äiti ihmetteli ääneen, kun Kallen pikkuveli ei ottanut nukkuakseen.
Jospa mä laulaisin sille, Kalle ehdotti.
Älä sentään vielä, äiti tuumasi.
Yritetään ensin hyvällä.
Miksi sinä et mene kotiin, Kalle?
No kun äiti on pahalla tuulella.
Miksi hän on pahalla tuulella?
No kun minä en mene kotiin.
Kalle törmäsi etelän aurinkorannalla tutun näköiseen mieheen.
Morjens Pena, Kalle riemuitsi.
Kyllä tämä etelän aurinko on näemmä tehnyt hyvää sinullekkin.
Sinähän olet kuin toinen mies!
Mä en ole mikään Pena, mies vastasi viileästi.
No niin, siinäs näet! Kalle kiljaisi iloisesti.
Mutsi on laihdutuskuurilla, Kalle kertoi Liisalle.
Se käy joka päivä ratsastamassa.
Onko siitä ollut mitään apua? Liisa kysyi myötätuntoisena.
On siitä.
Hevonen on laihtunut kymmenen kiloa.
Kaunokirjoitustunnilla opettaja selaili Pikku-Kallen vihkoa ja torui:
Voi, voi Kalle.
Sinä et taida oppia kirjoittamaan numeroita.
Ykköstä seuraa aina kahta kauheampi kolmonen.
Kalle, sinun pyörässäsi pitäisi olla valot.
Lamppu ei pala.
Sitten sinun on noustava pyörän päältä pois.
Olen minä sitäkin yrittänyt, mutta lamppu ei sittenkään pala.
Onko teillä suosituksia edellisestä työpaikastanne? kysyttiin Pikku-Kallen isältä hänen hakiessaan töitä.
Joo, on niitä, isä totesi.
Siellä nimenomaan suositeltiin, että mä hakisin muita hommia.
Pikku-Kallen vanhemmat voittivat lotossa jättipotin ja pistivät haisemaan.
Kallen äiti esitteli ompeluseuralleen uutta taloaan.
Meillä on kolme uima-allasta, hän sirkutti.
Minkä tähden kolme? porukka ihmetteli.
Yhdessä altaassaa on lämmintä vettä, koska minä pidän siitä.
Toisessa on kylmää vettä, koska mieheni pitää siitä.
Minkä takia tuo kolmas allas sitten näyttää olevan tyhjä? kysyi eräs ompeluseuran rouvista.
Se on Kallea varten.
Hän ei vielä osaa uida.
Mistä tiedämme, että pataljoona liikkuu koko ajan etelään? Luutnantti kysyi Kallen isoveljeltä.
Herra luutnantti.
Tulee koko ajan enempi hiki!
Kallen isä oli saanut niin tarpeekseen poikansa tempauksista, että päätti tehdä itsemurhan.
Kun Kalle astui huoneeseen, isä seisoi tuolilla ja oli sovittamassa katosta roikkuvaa köydensilmukkaa keskivartalonsa ympäri.
Faija, mitä sä teet? Kalle kysyi.
Pöljä poika, etkö sinä n äe? Itsemurhaa tietysti.
Ei noin itsaria tehdä. Kalle valisti.
Köysi kuuluu laittaa kaulan ympärille.
Niin kai, isä vastasi.
Mä laitoinkin aluksi, mutta mä meinasin kuolla.
Olen perin juurin kyllästynyt, että kaikki mitä me yhdessä omistamme, on sinun puheissasi aina sinun, Pikku-Kallen äiti marmatti miehelleen.
On sinun talosi, sinun kesämökkisi, sinun autosi, sinun… mitä sinä muuten haet sieltä kaapista?
Meidän kalsareitamme.