Pikku-Kallen äiti pahalla tuulella
Miksi sinä et mene kotiin, Kalle?
No kun äiti on pahalla tuulella.
Miksi hän on pahalla tuulella?
No kun minä en mene kotiin.
Miksi sinä et mene kotiin, Kalle?
No kun äiti on pahalla tuulella.
Miksi hän on pahalla tuulella?
No kun minä en mene kotiin.
Hyvää juhannusta kaikille! toivotti pikkutuiterissa ollut kaveri kuuluvasti tultuaan sisään pubiin.
Juhannusta? ihmetteli kyyppari tiskinsä takaa.
Nythän on uudenvuoden aatto.
Voi hemmetti, mietti kaveri huolestuneena.
Nyt kyllä vaimo on tosi, tosi vihainen.
En minä koskaan ennen, en ikinä, ole ollut näin paljon myöhässä kotoa.
Vaimoni laittoi takkini hihoihin nahkapaikat.
Minkä takia?
Etten liukastelisi kotiin tullessani.
”Mitä eroa on minulla ja viikingillä?” Matti kysyi Villeltä.
”Ei aavistustakaan”, sanoi Ville.
”Kun viikingit palasivat taistelun jälkeen kotiin, alkoivat juhlat ja juomingit. Mutta kun minä tulen kotiin juominkien jälkeen, alkaa varsinainen taistelu.”
Eräällä Ton-nimisellä pojalla oli tapana kiipeillä puissa.
Kerran Ton oli kotipihallaan kiivennyt puuhun, ja juuri samaan aikaan poliisi oli tulossa käymään Tonin kotona.
Niinpä Tonin äiti huusi Tonille: ”Alas ton poliisi tulee!”
Blondin piti ostaa 20 litraa maitoa, mutta hän ei keksinyt, miten saisi sen kannettua kotiin.
Hän soitti Johanille ja kysyi neuvoa.
Johan keksi: ”Osta kevytmaitoa!”
Mies näki baaritiskillä kauniin nuoren naisen ja päätti kokeilla iskeä tämän mukaansa kotiin jatkoille.
Niinpä hän tepasteli naisen viereen ja heitti ilmoille iskurepliikkinsä:
”Sun mutsi ja faija oli varmaan hamstereita, kun näytät siltä, että haluat sun posket täyteen siemeniä”.
Laihialaisisä vanhimmalle, jo täysi-ikäiselle pojalleen:
Voi poikani, että sinun pitää aina juoda!
Mutta jos sinun kerran pitää, niin etkö voisi edes juoda kotona.
Minä antaisin sinulle omaa keittämääni ja sinä maksaisit siitä niin kuin kapakassakin…