Hampurilaisen kertomukset
Kerroshampurilainen?
No enpäs kerro.
Kauko, sun ei pitäisi polttaa niin paljon.
Leila, tiedäthän sä, etten mä voi elää ilman savukkeita.
Joutavaa puhetta.
Pari kuukautta sitten mäkin luulin, etten voisi elää ilman sua!
Tuo minun koirani tuolla rannalla on kamalan viisas, kehui poika tyttöystävälle koiraansa.
Katso vaikka, kun mä heitän kepin veteen.
Mutta eipä se mennytkään hakemaan sitä.
Ei niin, kun se oli niin viisas.
Sulhanen tuli tyttöystävänsä luokse nälissään.
Olen niin nälkäinen, että voisin syödä vaikka ruohoa.
Joo, totesi tyttöystävä.
Mene sitten tuonne ulkohuoneen taakse, siellä on ruoho kaikkein mehevintä!
Sulhaseni täyttää ensi viikolla kaksikymmentä vuotta, sanoi morsian ja näytti valokuvaa.
Meillä on viisi vuotta ikäeroa.
Jaa, täytyy kyllä sanoa, ettet näytä lainkaan 25-vuotiaalta.
Uustukholmalainen kertoi toiselle: Kirjoitin ystävättärelleni sairaalaan, että yllätän hänet ja käyn katsomassa häntä huomenna.
Mutta eihän se enää ole mikään yllätys.
On se.
Hän ei nimittäin tiedä, että minä osaan kirjoittaa, ja sitä paitsi hän ei osaa lukea.
Hieman hankalampi perintö.
Perit kuulema tätisi tässä hiljattain.
Kyllä, mutta en tiedä, voinko pitää hänet, sillä hän haisee jo tosi pahasti.
Nalle Wahlroos teki kartanossaan paperihommia yötä myöten.
Lopulta hän oikaisi selkänsä ja puuskahti: Haluaisin tota tosiaan olla koira.
Saara-rouva höristi korviaan ja kysyi: Miksi ihmeessä?
Toiset maksaisivat silloin veroni.
Jesse unohti maksaa laskun vaimonsa sterilisaatiosta.
Kotiin tuli ulosottomies ja pisti rouvan paksuksi.
Mitä eroa on kääpiösiilillä ja koiralla?
Kun koira vasta ilmoittaa haluavansa lenkille, on kääpiösiili käynyt itse lenkillä valkoisessa juoksupyörässä, kakannut sen aivan mustaksi ja kaivautunut fleecen alle takaisin unten maille.
Montako Kataista tarvitaan vaihtamaan palanut hehkulamppu?
Toistaiseksi ei tiedetä, mutta hallitus on ollut hyvin tietoinen tilanteesta ja asettanut työryhmän selvittämään, mitä asian korjaamiseksi voidaan tehdä.
Tuo taulu, jonka nimi on ”Rakentajat työssään”, on tosi realistinen.
Miten niin, nehän eivät tee mitään!?
Siksipä juuri.
Kaksi munkkia jutteli:
”Luuletko, että saamme nähdä päivän, jolloin me munkitkin saamme mennä naimisiin?”
”Tuskin, mutta ehkä jo lapsemme saavat”.
Pieni poika oli isänsä kanssa ajelulla ja näki laitumella laikukkaan lehmän.
Poika sanoi isälleen, isä tuolla on paikattu lehmä.
Olvin tehtaanjohtajalla oli ongelma.
Hänen täytyi lähteä kertomaan olutsammioon hukkuneen työntekijän vaimolla miehen kovasta kohtalosta.
Uutisen kuultuaan vaimo järkyttyi ja alkoi itkeä.
Hieman tasaannuttuaan hän kuitenkin kysyi nopeasti:
Ei kai mieheni joutunut kärsimään?
Panimomestari lohdutti vaimoa:
Ei varmaankaan.
Valvontakameran mukaan hän kävi kaksi kertaa vessassa ennen kuin hukkui lopullisesti.
Pojantytär haastatteli vanhaa vuorineuvosta.
Hän halusi tietää, miten saavutetaan menestystä.
Ei ole sen kummempaa salaisuutta.
Pitää vain hypätä aina mukaan jokaiseen mahdollisuuteen, jonka maailmalta tulleet ystävät tuovat mukanaan.
Tyttö mietti hetken ja jatkoi:
Miten voin tunnistaa, mikä on mahdollisuus ja mikä ei?
Et voikkaan vastasi vuorineuvos.
Sinun pitää vain jaksaa hyppiä.
Kaksi laihialaista oli menossa kaupunkiin.
Renki-Matti kuuli isännän taskuista kilinää ja sanoi:
No isäntä, te olette minulle viisi markkaa velkaa.
Nyt taskustanne kuuluu kilinää, joten voisitte varmaan maksaa velkanne.
Isäntä hölmistyi:
Ei minulla mitäään rahaa ole.
Otin mukaan emännän tekohampaat, ettei hänelle tule kiusausta käydä ruokakaapilla poissa ollessani.