Parhaat vitsit vuodelle 2025
Tämä on Ranskan historiallisimpia sänkyjä, opas selitti suomalaisseurueelle.
Siinä ovat nukkuneet Ludvig XIV. Ludwig XVI, Ludvig XVII ja kuuluisia naisia, kuten esimerkiksi Madame Pompadour ja Maria Antoinette.
On mahtanut olla tosi ahdasta, Kalle tuumaili.
Elvi-täti, koska sinä oikein menet remonttiin?
Mitä tarkoitat, Kalle-kulta?
No kun isä sanoo aina, että sulla on ruuvit löysällä.
Presidentti Koivisto vieraili vanhainkodissa ja tapasi siellä Kallen vaarin, joka oli nuoruudessaan seilannut kaikki maailman meret.
No, tuumasi presidentti.
Jännittävintä mitä te olette pitkän elämänne aikana kokenut, ovat varmaan eteläiset valtameret?
Eikä ole, Kallen vaari väitti vastaan.
Kaikkein jännittävintä, mitä olen elämäni varrella nähnyt, ovat tämän laitoksen sapuskat!
Pikku-Kalle kirjoitti koulussa aineen isästään:
Minun isäni voi uida maailman suurimman meren yli.
Minun isäni voi lentää maailman nopeimmalla lentokoneella.
Minun isäni voi taistella maailman vahvinta tiikeriä vastaan.
Minun isäni voi tehdä ihan mitä tahansa.
Mutta useimmiten hän vain vie roskaämpärin ulos, kun äiti käskee.
Kalle oli käymässä Helsingin tähtitornissa.
Hän seurasi, kuinka vanha professori tarttui kaukoputkeen ja tähtäsi sillä taivaalle.
Samalla hetkellä tapahtui tähdenlento.
Ukko on vanha ja valkopartainen, Kalle kuiskasi Liisalle.
Mutta aikamoinen se on vieläkin tähtäämään!
Kuinka sinä viihdyt koulussa? Kallen täti kysyi pojalta.
No aika hyvin noin periaatteessa, mutta aikaa siihen kyllä suttaantuu niin rutosti.
Kallen laihialainen sukulaismies halusi oppia ratsastamaan, mutta saita kun oli, hän osti vain yhden kannuksen.
Kun kannustan hevosen toista puolta, niin kyllä toinenkin varmasti seuraa perässä, mies pohdiskeli.
Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhkabussissa.
Mulla on kamala pissahätä.
Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.
Liisa, miksi sinä aina vastaat minun kysymykseeni kysymyksellä, Kalle marmatti.
Ihanko totta?
Teenkö minä tosiaan niin?
Kalle ja Liisa leikkivät puistossa.
Paljonkohan kello on? Liisa kysyi.
Ei ainakaan vielä viittä, sillä silloin mun pitäisi olla kotona syömässä ja minähän olen vielä täällä.
Pikku-Kalle kirjoitti tohkeissaan joululahjatoivekirjettään Joulupukille.
“Rakas Joulupukki, olen ollut koko kuluneen vuoden niin tuhma, etten uskalla toivoa joululahjaksi kuin yhtä asiaa.
Hartain toiveeni on, että voisin saada joululahjaksi tänä vuonna sinun ison listasi kaikista tuhmista tytöistä!
Rakkain terveisin, tuhmeliini Pikku-Kalle”.
Kiitos kiltti täti, että toit minulle tällaisen lelun, Pikku-Kalle sanoi kohteliaasti.
No lapsi kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää.
Pikku-Kalle löysi pihalta kympin setelin ja vei sen isälle.
Oikeastaan mulle kuuluisi kymmenen prosentin löytöpalkkio, Kalle huomautti seteliä ojentaessaan.
Ei tule kuuloonkaan, isä vastasi.
Tässä on sinulle viisi euroa ja sillä siisti.
Ennen kuin tapasin sinut, elämäni oli kuin autiomaa, Kalle runoili Liisalle.
Senkö takia sinä tanssit kuin kameli?
Naapuri kysyi Pikku-Kallelta, kuinka monta sisarusta hänellä oli.
Kuusitoista.
Se mahtaa tulla vanhemmillesi kalliiksi?
Ei ollenkaan.
Me tehdään ne itse.
Kalle meni psykiatrin luokse.
Hänen sieraimissaan oli kaksi porkkanaa, korvissaan kaksi retiisiä ja päänsä päälle hän oli kiinnittänyt kurpitsan.
Tulin tänne veljeni vuoksi, Kalle sanoi.
Hänellä on mielenterveysongelmia.
Pikku-Kalle katseli innokkaana lintulaudan varpusia.
Yhtäkkiä porukkaan lennähti viherpeippo.
Äiti, tule katsomaan!
Täällä on raaka varpunen!
Ylilääkäri oli kierroksella vuodeosastolla ja tapasi Kallen.
Onko teillä noin pahoja kouristuksia? Lääkäri kysyi huolestuneena.
Ei, Kalle vastasi.
Mä vaan yritin kumartaa makuultani.
Mitä haluaisit kaikkein eniten? opettaja kysyi Kallelta.
Että olisin miljonääri.
Niin, raha on kyllä tärkeää, mutta miksi et voisi hankkia vaikka enemmän järkeä? Niin minä tekisin.
No jaa, jokainen toivoo sitä, mitä hänellä on vähiten.
Kysypä isältäsi, eikö hän haluaisi ostaa sian puolikasta, lihakauppias tiedusteli Kallelta.
Tuskinpa vaan, Kalle vastasi.
Eihän semmoinen pysy edes karsinassa pystyssä.
Kallen isoveli perusti asianajotoimiston.
Kun ensimmäinen asiakas saapui, Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat euroa kappaleelta.
Eikö tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
Onhan se.
Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?
Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt maalle, ja niinpä hän innostui valtavasti nähdessään sikalan elämää.
Hän hihkui ihmeissään äidilleen:
Tule äkkiä katsomaan.
Tuolla on kuusi pientä porsasta, jotka puhaltavat seitsemättä porsasta niin lujaa, että se on jo paksu kuin tynnyri!
Pikku-Kalle oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisina.
Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.
Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Kalle vastasi.
Tiedätkö Ville, minkä ammatin harjoittaja saa kärsiä kaikkein eniten?
En tiedä.
Sikojen teurastaja.
Kalle, tunnetko sinä tuon naisen? Liisa kysyi ihmeissään.
En, en tunne.
Mutta miksi sitten nostit hänelle hattua?
Koska tämä on veljeni hattu ja tuo nainen on veljeni tuttu.