Pikku-Kalle löysi pihalta kympin setelin ja vei sen isälle.
Oikeastaan mulle kuuluisi kymmenen prosentin löytöpalkkio, Kalle huomautti seteliä ojentaessaan.
Ei tule kuuloonkaan, isä vastasi.
Tässä on sinulle viisi euroa ja sillä siisti.
Kalle meni psykiatrin luokse.
Hänen sieraimissaan oli kaksi porkkanaa, korvissaan kaksi retiisiä ja päänsä päälle hän oli kiinnittänyt kurpitsan.
Tulin tänne veljeni vuoksi, Kalle sanoi.
Hänellä on mielenterveysongelmia.
Pikku-Kalle katseli innokkaana lintulaudan varpusia.
Yhtäkkiä porukkaan lennähti viherpeippo.
Äiti, tule katsomaan!
Täällä on raaka varpunen!
Kysypä isältäsi, eikö hän haluaisi ostaa sian puolikasta, lihakauppias tiedusteli Kallelta.
Tuskinpa vaan, Kalle vastasi.
Eihän semmoinen pysy edes karsinassa pystyssä.
Mitä haluaisit kaikkein eniten? opettaja kysyi Kallelta.
Että olisin miljonääri.
Niin, raha on kyllä tärkeää, mutta miksi et voisi hankkia vaikka enemmän järkeä? Niin minä tekisin.
No jaa, jokainen toivoo sitä, mitä hänellä on vähiten.
Kallen isoveli perusti asianajotoimiston.
Kun ensimmäinen asiakas saapui, Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat euroa kappaleelta.
Eikö tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
Onhan se.
Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?
Tiedätkö Ville, minkä ammatin harjoittaja saa kärsiä kaikkein eniten?
En tiedä.
Sikojen teurastaja.
Pikku-Kalle oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisina.
Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.
Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Kalle vastasi.
Kallen isä oli ostamassa lipputankoa.
Onko sillä kiire? kauppias kysyi.
On kova kiire onkin.
Naapuri täyttää ensi pyhänä 50 vuotta, ja minä haluan olla silloin liputtamatta.
Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt maalle, ja niinpä hän innostui valtavasti nähdessään sikalan elämää.
Hän hihkui ihmeissään äidilleen:
Tule äkkiä katsomaan.
Tuolla on kuusi pientä porsasta, jotka puhaltavat seitsemättä porsasta niin lujaa, että se on jo paksu kuin tynnyri!