Älä luovu haaveista
Haaveistaan ei kannata koskaan luopua.
Ei ainakaan kalastajan tai perhosten keräilijän.
Haaveistaan ei kannata koskaan luopua.
Ei ainakaan kalastajan tai perhosten keräilijän.
Mikä saa ihmisen uskomaan, että hänellä on absoluuttinen sävelkorva?
Pari tuoppia ja karaokebaari.
Kun Rysänperän vanha isäntä Roope täytti kunnioitettavat pyöreät sata vuotta, koko kylä oli kutsuttu synttärikekkereille.
Hyvissä ajoin ennen juhlapäivää Roope itse pistäytyi kylän viinakaupassa ja osti kolme kokonaista pulloa jaloviinaa juhlan kunniaksi.
Kun siinä nuori myyjä alkoi sitten kohteliaasti ihmetellä, riittäisivätkö kolme pulloa ihan koko kylän juhliin, Roope madalsi ääntään ja kuiskasi tuskin kuuluvasti:
Yksi pullo näistä onkin nimismiehelle, toinen pullo kirkkoherralle ja kolmas pullo teidän liikkeenne johtajalle.
Niille kun ei oikein uskalla mennä pontikkaa tarjoamaan.
Kalle, sinun pyörässäsi pitäisi olla valot.
Lamppu ei pala.
Sitten sinun on noustava pyörän päältä pois.
Olen minä sitäkin yrittänyt, mutta lamppu ei sittenkään pala.
Onko teillä suosituksia edellisestä työpaikastanne? kysyttiin Pikku-Kallen isältä hänen hakiessaan töitä.
Joo, on niitä, isä totesi.
Siellä nimenomaan suositeltiin, että mä hakisin muita hommia.
Mistä tiedämme, että pataljoona liikkuu koko ajan etelään? Luutnantti kysyi Kallen isoveljeltä.
Herra luutnantti.
Tulee koko ajan enempi hiki!
Kaarlo etsi vihki-ilmoitustaan sanomalehdestä.
Kummallista, eikö sekään ole kelvannut heidän palstoilleen?
Olen perin juurin kyllästynyt, että kaikki mitä me yhdessä omistamme, on sinun puheissasi aina sinun, Pikku-Kallen äiti marmatti miehelleen.
On sinun talosi, sinun kesämökkisi, sinun autosi, sinun… mitä sinä muuten haet sieltä kaapista?
Meidän kalsareitamme.