Huumoriapa hyvinkin niin
Hitler kutsuu luokseen Goebbelsin, Göringin ja Himmlerin.
Kun he ovat odottamassa sisäänpääsyä Hitlerin luo, alkaa kiista.
“Minusta tulee Führerin seuraaja!” ärjyy Himmler.
“Hah! Minusta tulee Führer Führerin paikalle!” karjuu Goebbels.
“Älkää naurattako, minut Führer on valinnut seuraajakseen!” huutaa Göring.
Pian ärtynyt Hitler ilmestyy työhuoneensa ovenrakoon ja ärjäisee: “Hiljaa! Mietin kenet teistä erotan!”
Mies meni lääkäriin kun tunsi olonsa huonoksi, kun lääkärin tulokset tulivat niin lääkäri sanoi:”Sinulla on enää aikaa elää 10…”
“Mies vastasi:”Mitä 10? minuuttia, vuorokautta, kuukautta, vuotta, mitä???” “10, 9, 8, 7…”
Mies meni lääkäriin ja sanoi “Mun aasi ei syö mitään”.
Lääkäri siihen. “syötä tämä sille niin se syö sitten niin paljon kuin sä vaan sille tarjoat”.
Mies vastasi “Miten mä syötän sille sen kun se ei syö mitään”?
Lääkäri vastasi “Laitat puhallusuputkeen ja puhallat”.
“Okei”, mies vastasi.
Seuraavana päivänä mies tuli takaisin sen näköisenä kun olisi saanut pikkulinnulta turpaan, ja sanoi lääkärille: “Aasi ehti puhaltaa ensin”.
Tutut tapasivat, itse asiassa sairaalassa.
Toinen oli kuolemansairas.
He tunsivat lapsuusajoilta, tosin edellisestä tapaamisesta oli aikaa, he kun olivat jutelleet viimeksi kansakouluaikoina.
Sairas aloitti vuoteellaan: Muistatkos, kun kerroit minulle tarinan.
Kumpi ja Kampi tappelivat. Kumpi voitti.
No..joo. Muistan.
Anna oikea vastaus jo viimein!
Basisti ja hänen bändinsä on juuri lopettanut harjoitukset, ja kun he astuvat ulos, he huomaavat että pihalla on vihainen karhu.
Kaikki muut paitsi basisti kerkeävät sisään ja laittavat oven säppiin.
Basistin ei auta muu kuin pinkoa karhua karkuun minkä kintuistaan pääsee.
Kitaristi uskaltautuu kurkkaamaan ovesta ja huomaa että karhu on aivan basistin perässä.
“Tule sisään, se saa sinut kohta kiinni!” kitaristi huutaa.
Siihen basisti huutaa takaisin: “Ei minulla ole hätää, koska se menee vasta yhdeksättä kierrosta, ja minä juoksen jo kahdettatoista.”
Herra Koistinen oli poikineen sirkuksessa.
Siellä oli myös ennustajan teltta, jonka mainostaulussa luki: “Madame Yvonne kertoo kaiken tulavaisuudestanne.”
Koistinen junior innostui:
Iskä hei.
Tonne meidän pitää mennä.
Jos se vaikka osais kertoa jotain ensi viikon bilsan kokeista.
Pienen neuvottelun jälkeen herra Koistinen suostui ja parivaljakko meni Madame Yvonnen pakeille.
Junior meni ensimmäisenä istumaan tuoliin vastapäätä Madamea ja hänen kristallipalloaan ja sanoi:
Kerros nyt kaikki mun tulevaisuudesta.
Madame teki muutamia käden liikkeitä kristallipallonsa yllä ja kumartui sitten tuijottamaan jonnekin pallonsa sisuksiin.
Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten madame alkoi hihittää, päästi muutaman naurunpyrähdyksen ja ratkesi lopulta hahattamaan vedet silmissä ja kippuralle taipuneena.
Tällöin koistinen junior nousi, veti isäänsä kädestä ja sanoi:
Faija tuu nyt.
Musta tuntuu, etten mä haluukaan tietää mitään tulevaisuudesta.
Tapasin tässä taannoin tutun kaverin, Pikku-Kalle kertoi Villelle.
Hän vaikutti tutulta ja olin varma, että se oli hän.
Kun me sitten olimme aikamme jutelleet keskenämme, niin yhtäkkiä huomasimme, ettemme olleet kumpikaan meistä.
Matti ja Teppo olivat Kangasalla keikalla, majoitus oli järjestetty Roineen rannalle mökkiin.
Matti hahmotteli sävellystä ja Teppo päätti käväistä pihalla haukkaamassa raitista ilmaa ja ihailemassa Roineen armaita aaltoja.
Äkkiä Matti kuuli ulkoa kovaa juoksemisen kopinaa sekä ärinää ja huohotusta.
Matti vilkaisi ikkunasta, näki Tepon juoksevan henkensä edestä mökkiä ympäri.
Perässä, vain muutamaan askeleen päässä möyrysi valtava, vihainen uroskarhu.
Matti raotti tuuletusikkunaa ja huusi:
Varo Tepi, se saa suht koht kiinni.
Ei mittä hättä, vastasi Teppo.
Se on jo kolme kiarrost jäljes.
Ilomantsin lähellä syttyi metsäpalo, joka levisi parinsadan hehtaarin laajuiseksi.
Se oli kovan luokan uutinen, joten sanomalehti Karjalaisen valokuvaaja soitti Onttolan lentäkentälle, tilasi lehden laskuun pienkoneen lentovalmiiksi, ryntäsi toimituksesta autoonsa ja porhalsi lentäkentälle.
Kiitoradan päässä odottikin pienkone.
Valokuvaaja juoksi koneeseen ja sanoi lentäjälle:
Pitäkää kiirettä.
Tämä käynnisti koneen ja niin noustiin ilmaan.
Kun he tulivat paloalueelle, kuvaaja sanoi:
Lentäkää tuonne pohjoispuolelle.
Miksi?
Koska olen valokuvaaja ja haluan saada palosta hyvän kuvan lehteen.
Ai, ettekö olekkaan lennonopettaja?
Kallen isä oli saanut niin tarpeekseen poikansa tempauksista, että päätti tehdä itsemurhan.
Kun Kalle astui huoneeseen, isä seisoi tuolilla ja oli sovittamassa katosta roikkuvaa köydensilmukkaa keskivartalonsa ympäri.
Faija, mitä sä teet? Kalle kysyi.
Pöljä poika, etkö sinä n äe? Itsemurhaa tietysti.
Ei noin itsaria tehdä. Kalle valisti.
Köysi kuuluu laittaa kaulan ympärille.
Niin kai, isä vastasi.
Mä laitoinkin aluksi, mutta mä meinasin kuolla.