Automatkan pelastus löytyy matkakeitaasta
Kaksikko oli automatkalla.
Toiselle tuli iso WC hätä.
Tien varressa oli huoltamomainos: ”matkakeidas.”
Tuli kuin tilattuna, voit tehdä siellä matkaskeidas.
Kaksikko oli automatkalla.
Toiselle tuli iso WC hätä.
Tien varressa oli huoltamomainos: ”matkakeidas.”
Tuli kuin tilattuna, voit tehdä siellä matkaskeidas.
Sinullahan on tosi hyvää kahvia.
Se on hauska kuulla.
Mieheni toi sitä Brasiliasta liikematkaltaan.
Hyvänen aika! Ja se on ihan lämmintä vielä…
Oliko sinulla suuriakin kielivaikeuksia Roomassa?
No, eipä juuri.
Italialaisilla kyllä oli.
Asemapäälikkö, tämä juna Riihimäelle, lähteekö se ylipäänsä tänään?
Kyl mä luulisin, on ne ainakin vetäny jo kiskot sinne!
Merja oli matkalla Seinäjoelle konserttiin ja liftasi tien sivussa.
Pian hänen vierelleen pysähtyi auto.
Autoilija avasi ikkunan ja Merja kysyi: Onko Seinäjoelle tästä pitkäkin matka?
Ei ole hirveän pitkä, 10 kilometriä, vastasi autoilija.
Voinko hypätä kyytiin? kysyi Merja.
Toki, vastasi autoilija, ja he lähtivät matkaan.
Puolen tunnin päästä Merja kysyi:
Olemmeko vielä kaukana Seinäjoelta?
No nyt olemme jo aika kaukana, vastasi autoilija.
80-luvun eurooppalaisjohtajat Mitterrand, Brežnev ja Thatcher lensivät helikopterilla ympäri Eurooppaa.
He yrittivät tunnistaa kaupunkeja ilmasta käsin näkemättä niitä.
Thatcher aloitti.
Hän työnsi korvansa ulos ikkunasta ja totesi: ”Kuulen Big Benin lyövän. Tämä on Lontoo!”
Seuraavaksi oli Mitterrandin vuoro.
Hän työnsi nenänsä ulos ikkunasta ja totesi: ”Tunnen tuoreen patongin tuoksun, tämän täytyy olla Pariisi!”
Viimeisenä oli Brežnevin vuoro.
Hän työnsi kätensä ulos ikkunasta ja älähti: ”Mitä… Hei! Joku varasti rannekelloni! Tämä on Moskova.”
Presidentti Urho Kekkonen teki usein maakuntamatkoja.
Erään kerran erääseen maalaistaloon oli saatu presidentti vieraaksi.
Emäntä oli kattanut kauniisti, pannut parasta mahdollista pöytään.
Kekkosen kaataessa maitoa kahviinsa, läikähti kannusta pisara maitoa pöytäliinalle.
Presidentti ryhtyi kömpelyyttään pahoittelemaan ja emäntä vakuutteli asian mitättömyyttä pöytäliinaa pyyhkiessään.
Isännän vuorostaan kaataessa maitokannu lipesi kädestä ja putosi sisältöineen lattialle haljeten moneksi kappaleeksi.
”Toinen tohelo!”, tiuskaisi emäntä selvästi tuskastuneena.
Parin viikon kuluttua presidentin vierailusta saapui taloon paketti.
Runsaiden pakkauspapereiden keskeltä löytyi uusi maitokannu sekä kortti tekstillä: ”Siltä ensimmäiseltä tohelolta.”
”Terveisin UKK.”
Kalle oli koko suvun kanssa matkalla Italiassa.
Kun porukka pysähtyi toivomuslähteen eteen, Kallen ilkeä täti liukastui yhtäkkiä ja putosi lähteeseen.
Jihuu, se toimii, Kalle hihkaisi.
Kalle törmäsi etelän aurinkorannalla tutun näköiseen mieheen.
Morjens Pena, Kalle riemuitsi.
Kyllä tämä etelän aurinko on näemmä tehnyt hyvää sinullekkin.
Sinähän olet kuin toinen mies!
Mä en ole mikään Pena, mies vastasi viileästi.
No niin, siinäs näet! Kalle kiljaisi iloisesti.
Jukalle tuli linja-autossa hirmuinen tarve tehdä tarpeensa, eikä tässä autossa tietenkään ollut vessaa tarjolla.
Kuljettaja ei suostunut pysähtymään, koska oli kiire rovaniemen lentokentälle, mutta aukaisi etuoven ja Jukka teki tarpeensa vauhdissa.
Tuo on kyllä ihan liian paksua, totesi etupenkillä istunut hienostorouva.
Joo-o, vastasi Jukka sormeillen vehjettään, mutta mitäs pidät karvoituksesta?