Karhu ja jänis metsässä
Karhu ja jänis istuivat metsässä paskalla.
Karhu kysyi jänikseltä “tarttuuko sinulla koskaan paskat turkkiin?”
Jänis katsoi karhua oudoksuen ja vastasi “eipä jää.”
Joten karhu pyyhki perseensä jäniksellä.
Karhu ja jänis istuivat metsässä paskalla.
Karhu kysyi jänikseltä “tarttuuko sinulla koskaan paskat turkkiin?”
Jänis katsoi karhua oudoksuen ja vastasi “eipä jää.”
Joten karhu pyyhki perseensä jäniksellä.
Karhu on juuri tehnyt tarpeensa varvikkoon, kun jänis sattuu kulkemaan ohi.
Karhu kysyäisee jänikseltä: “Haittaako jos turkkisi likaantuu vähän?”
Johon jänis vastaa: “Ei, kuinka niin?”
Saman tien vastauksen saatuaan karhu nappaa jänistä kaulasta kiinni ja pyyhkii tähän pyllynsä.
Basisti ja hänen bändinsä on juuri lopettanut harjoitukset, ja kun he astuvat ulos, he huomaavat että pihalla on vihainen karhu.
Kaikki muut paitsi basisti kerkeävät sisään ja laittavat oven säppiin.
Basistin ei auta muu kuin pinkoa karhua karkuun minkä kintuistaan pääsee.
Kitaristi uskaltautuu kurkkaamaan ovesta ja huomaa että karhu on aivan basistin perässä.
“Tule sisään, se saa sinut kohta kiinni!” kitaristi huutaa.
Siihen basisti huutaa takaisin: “Ei minulla ole hätää, koska se menee vasta yhdeksättä kierrosta, ja minä juoksen jo kahdettatoista.”
Matti ja Teppo olivat Kangasalla keikalla, majoitus oli järjestetty Roineen rannalle mökkiin.
Matti hahmotteli sävellystä ja Teppo päätti käväistä pihalla haukkaamassa raitista ilmaa ja ihailemassa Roineen armaita aaltoja.
Äkkiä Matti kuuli ulkoa kovaa juoksemisen kopinaa sekä ärinää ja huohotusta.
Matti vilkaisi ikkunasta, näki Tepon juoksevan henkensä edestä mökkiä ympäri.
Perässä, vain muutamaan askeleen päässä möyrysi valtava, vihainen uroskarhu.
Matti raotti tuuletusikkunaa ja huusi:
Varo Tepi, se saa suht koht kiinni.
Ei mittä hättä, vastasi Teppo.
Se on jo kolme kiarrost jäljes.