Matti voitti maamiesseuran arpajaisissa vuohen ja raahasi tietenkin palkintonsa kotiin.
Missä sinä olet ajatellut pitää sitä? äiti kysyi ankarana.
Sisällä tietenkin, Matti vastasi.
Mutta entä se haju? äiti puhisi huolestuneena.
Kai maar se tottuu, Matti totesi rauhallisesti.
Jarkon isä joutui työttömäksi, ja koko perhe etsi netistä, lehdistä, kauppojen ilmoitustauluilta hänelle uutta sopivaa työpaikkaa.
Eräs filmiyhtiö haki statistia.
Mikäs se on? Jarkko kysyi ihmeissään.
Semmonen tyyppi, joka on mukana, mutta ei milloinkaan sano yhtään mitään.
Jaahas.
Sittenhän se sopivaa faijalle kuin nakutettu.
Markun isä alkoi kyllästyä kotona loisivaan poikaansa, ja niinpä hän esitti nuorukaiselle visaisen kysymyksen.
Tiedätkös Markku, mitä yhteistä on sulla ja Jeesuksella?
Jaa’a, varmaan tosi paljonkin, Markku vastasi napakasti.
Mutta mikä sun pointtis on tässä?
Sekä sinä että Jeesus asutte koko ajan faijanne luona, ja aina kun te teette jotakin, sitä voidaan pitää suorastaan ihmeenä.
Sähköalan yrittäjät olivat kokoontuneet ja istuivat pöydän ympärillä (metrin välein) koronan vuoksi.
Pienellä tauolla yritettiin vähän vakavaa ilmapiiriä keventää huulen heitolla:
Tiedättekös minkälaisista alaisista sähköalan yritysjohto pitää?
Kuka arvaa, vai sanonko jo?
No sano jo!
Noh, johdonmukaisista.
Toi on yhtä huono vitsi kuin sähkömies ,tai siis sähköhenkilö sai potkut, koska teki vääriä johtopäätöksiä.
Aivan, ja näillä mennään.
Matti ja Esko juttelivat elämän peruskysymyksistä.
Esko, tiedätkö sinä, mitä on neljä kertaa kuus?
Joo tota noin niin… on se yli kahdenkymmenen, Esko sanoi hämmentyneenä.
Joopa joo, Matti totesi hitaasti ja varmasti.
Se on kerran viikossa.
Miisa, tiedätkö, mikä on SKH?
Enpä tosiaan tiedä.
Se on tietenkin Esko Aho, joka on myynyt kaikki vokaalit.
Tiedätkös Markku, mitä eroa on sun mutsillas ja Aleksanterinkadulla?
Markun faija kysyi pojaltaan selailessaan kuukauden maksamattomia laskuja.
En mä vaan tosiaan tiedä.
Aleksanterinkatu kulkee Stockmannin ohi, mutta sun mutsis ei.
Varakkaan johtajan taloon murtautunut mies oli saatu kiinni.
”Sen lisäksi, että veitte kaikki rahat, otitte myös talon taulut ja rouvan perintökorut.”
”Onko näin”, kysyi tuomari.
”Herra tuomari, minulle on jo pienenä opetettu, että pelkkä raha ei tee onnelliseksi.”
Murtovaras oli seitsemättä kertaa tuomittavana raastuvan oikeudessa.
Tuomari kysyi: ”Onko teillä mitään sanottavaa puolustukseksenne?”
Mies mietti ja totesi: ”Niin herra tuomari.”
”Olen kannattanut Suomalaisuutta ja varastanut vain kotimaassa valmistettuja tavaroita.”
No mutta Matti, huusi hänen äitinsä kauhuissaan.
Miksi ihmeessä sinä syöt banaanitkin kuorineen?
Ei minun tarvitse niitä kuoria, Matti vastasi suu täynnä banaania.
Kyllä minä tiedän, mitä siellä on sisällä.
Blondi meni raitiovaunuun ja heti kun raitiovainu lähti liikkelle, alkoi blondi riisumaan housujaan.
Toiset matkustajat kysyivät ihmeissään blondilta, että miksi tämä otti housunsa pois.
Blondi ihmetteli kysymystä hetken ja vastasi sitten:
No tehän sanoitte että tuolta se vitun tarkastaja tulee taas.