Anteekshi, mutta misshä minä olen? uteli keski-ikäinen mies saatuaan hihaotteen ohikiitävästä neidosta.
Kauppakadun ja Kirkkokadun risteyksessä, vastasi neito hivenen peloissaan, mutta kuitenkin ystävällisesti.
Ei, ei mitään yksityiskohtia, pyydän, aneli mies.
Misshä kaupungissa?
Helena soitti sairaalaan tulevansa hakemaan poikaystävänsä kotiin toipumaan pitkällisestä sairaudesta.
Hoitaja ilmoitti ilosanoman miehelle.
No, alkakaahan jo valmistautua.
Noutaja saapuu aivan kohta.
Ennen vanhaan kun elettiin vielä sentraalisantrojen aikaa, muuan maalaisisäntä soitti kostean illan vietettyään heti aamulla keskukseen ja pyysi:
Saanko numeroon 342?
Mutta sieltähän isäntä omasta numerostaan parasta aikaa soittaa! Ihmetteli sentraalisantra.
Niin, niin, mutta kun minä halusinkin vain varmistaa, olenko kotona.
Oletko sinä koskaan perinyt mitään? kysyi Reiska toveriltaan Juusolta poikien istuskellessa baaritiskin ääressä miettimässä syntyjä syviä.
Kerran äidin puolelta vanhan tätini, Juuso myönsi herättyään synnyistä syvistä.
Ja mitä sinä sillä teit?
Haluaisin tietää, minkälaisia tulevaisuuden mahdollisuuksia tämä työ tarjoaa?
Uteli työpaikkaa hakeva tyttö.
Onko johtaja naimisissa?
Ravintola oli ollut poikkeuksellisen hiljainen ja alkoi jo uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Ravintolasalin perimmäisessä nurkassa nuokkui kuitenkin muuan juoppo, joka tarjoilijan nähdessään kohotti etusormensa.
Eiköhän olisi parasta, että herra alkaisi suunnistaa jo kohti omaa kotia, tarjoilija sanoi väsyneellä äänellä.
Siihen pöytään ei enää tarjoilla.
Kun tarjoilija tuli keittiöstä takaisin ravintolasalin puolelle, hän huomasi, että juoppo istui salissa yhä, mutta oli vaihtanut pöytää.
Mies kohotti taas etusormensa, mutta tarjoilija ei ollut huomaavinaankaan.
Varttituntia myöhemmin tarjoilija pani merkille, että mies oli taas vaihtanut paikkaansa ja kohotti taas sormeaan.
Tarjoilija lähestyi miestä verkkaisesti pyyhkien ohi mennessään likaisia pöytiä.
Enkös minä jo sanonut, että teille ei enää tarjoilla ja kehottanut lähtemään omaa kotia päin? tarjoilija sanoi.
Ette te niin sanonut, mies huomautti.
Te sanoitte, ettei tuohon pöytään tarjoilla, sopersi mies ja viittasi peukalollaan salin takanurkkaa kohti.
Ja ellette huomaa, olen siirtynyt jo kaksi pöytää kohti ulko-ovea, joten kotia kohti ollaan menossa.
Kalle ei osannut tanssia, mutta meni siitä huolimatta pyytämään ihastuksensa kohdetta tanssimaan.
Mutta ethän sinä tanssi, Kalle.
Jos kuitenkin saisin pikkuisen pitää kiinni.
Kalle, sanoi kirkkoherra surkealla äänellä.
Joka kerta kun kiroat, kulkevat kylmät väreet selkäpiitäni pitkin.
Jaa.
Jos herra kirkkoherra olisi ollut meillä eilen, kun isä löi peukaloonsa vasaralla, herra kirkkoherra olisi varmaan paleltunut kuoliaaksi.
Kaksi toisilleen vierasta miestä istuskeli vierekkäin baaritiskin ääressä raskaan työpäivän päätteeksi.
Lopulta rohkeampi uskalsi avata suunsa ja kysäisi naapuriltaan:
Pidätkö sinä enemmän viulusta vai pianosta?
Viulusta, vastasi naapuri yhtään edes miettimättä.
Ai! Minä en kyllä sen vingutusta kestä millään, se rohkeampi sanoi.
En minäkään, naapuri vastasi, mutta kun olen muuttofirmassa töissä ja tulin just muuttokeikalta.
Piti viedä piano kerrostalon kuudenteen kerrokseen.