Sairaalan leikkaukset
Eräs sairaala oli kyllästynyt terveydenhoidon leikkauksiin.
Joten sairaalasta julistettiin: meillä ei enää leikata.
Eräs sairaala oli kyllästynyt terveydenhoidon leikkauksiin.
Joten sairaalasta julistettiin: meillä ei enää leikata.
Henkilö oli menossa linja-autossa tuttuaan tapaamaan sairaalaan.
Hän torkahti ja huomasi auton juuri ohittaneen sairaalan pysäkin.
Hän päätti hypätä kyydistä “lennosta.”
Rahastaja tuli estelemään.
“Minun piti mennä tuonne sairaalaan…”
“Siinä tapauksessa voitte hypätä.”
Kaksi hullua, enemmän hullu ja vähemmän hullu, pakenivat mielisairaalasta keskellä yötä.
Kun he saapuivat muurin luokse, he eivät keksineet, kuinka he pääsisivät yli.
Vähemmän hullu sanoi, että hän valottaa muuria taskulampulla, ja enemmän hullu voi kiivetä muurin yli valovanaa pitkin.
Enemmän hullu vastasi: “En minä nyt noin hullu ole. Kun olen puolivälissä, sinä tietysti sammutat taskulampun.”
Hullujenhuoneelle oltiin saatu uima-allas.
Hullut hyppivät sinne kerroksista, kuka viidestä metristä, kuka kymmenestä.
Reportteri kysyi, että onko hauskaa?
Eräs hulluista vastasi: “On, mutta ensi viikolla on vielä hauskempaa, kun altaaseen saadaan vettä.”
…
Myöhemmin, kun altaassa oli jo vesi, neljä hullua oli altaan äärellä.
Kolme onki, yksi myhäili.
Tarkastaja huomasi tilanteen ja päätti myöntää myhäilevälle lomaa, kun tämä jo tajusi, ettei altaasta saa kalaa.
Terapia oli varmaan tepsinyt.
Lomalle lähtiessään “edistynyt” potilas tokaisi: Ai että minua hymyilytti heidän avuton kalastelunsa.
Johon tarkastaja: Terävää.
Johon potilas: Kalathan ovat tietysti katiskassani, joka on altaassa.
Kolme hullua on mielisairaalassa.
Kolmelle sairaalan potilaista päätetään antaa mahdollisuus lomaan, jos he ovat osoittaneet riittävää tervehtymistä.
Ensimmäinen hulluista saapuu hoitajan puheille.
Hoitaja kysyy: “Vieläkö ongit vessanpöntöstä?”
Hullu vastaa: “Ongin joka aamu.”
Ensimmäinen hullu ei saanut lomaa.
Toiselle hullulle esitetään sama kysymys, ja hänkin vastaa onkivansa vessanpöntöstä.
Kun kolmannelta hullulta kysytään, hän sanoo ettei ongi ja hänelle myönnetään viikon loma.
Kolmannen hullun pakatessa vaatteitaan toiset hullut kysyvät: “Miksi sä sanoit, että et ongi sieltä pöntöstä? Sähän ongit sieltä aina meidän kanssa.”
Johon kolmas hullu vastaa: “En minä mun apajiani rupee noille kertomaan!”.
Kaksi hullua pakenivat mielisairaalasta.
Toinen huomasi metsän ja sanoi toiselle: “Kato, metsä! Piiloudutaan sinne!”
Toinen vastasi: “Emmä näe mitään metsää kun puut ovat tiellä.”
Tutut tapasivat, itse asiassa sairaalassa.
Toinen oli kuolemansairas.
He tunsivat lapsuusajoilta, tosin edellisestä tapaamisesta oli aikaa, he kun olivat jutelleet viimeksi kansakouluaikoina.
Sairas aloitti vuoteellaan: Muistatkos, kun kerroit minulle tarinan.
Kumpi ja Kampi tappelivat. Kumpi voitti.
No..joo. Muistan.
Anna oikea vastaus jo viimein!
Kuuluisa koloratuurilaulajatar antoi pikku konsertin samassa sairaalassa, missä Kalle oli hoidettavana.
Mitä pidit esityksestä? ylihoitajatar kysyi Kallelta jälkeenpäin.
Ai mistä esityksestä? Kalle hämmästeli.
Minä luulin, että siellä leikattiin joku ilman puudutusainetta.
Ylilääkäri oli kierroksella vuodeosastolla ja tapasi Kallen.
Onko teillä noin pahoja kouristuksia? Lääkäri kysyi huolestuneena.
Ei, Kalle vastasi.
Mä vaan yritin kumartaa makuultani.
Kallen isä oli joutunut poikansa kolttosten takia mielisairaalaan.
Kerran hän kuitenkin pääsi erään toisen potilaan kanssa karkuun.
Kaksikko lähti raivoisasti juoksemaan mielisairaalaa ympäri.
Ne saavuttavat meitä! Huusi Kallen isän karkutoveri hädissään.
Antaa saavuttaa vaan, Kallen isä vastasi.
Ne on meitä kierroksen jäljessä.
Helena soitti sairaalaan tulevansa hakemaan poikaystävänsä kotiin toipumaan pitkällisestä sairaudesta.
Hoitaja ilmoitti ilosanoman miehelle.
No, alkakaahan jo valmistautua.
Noutaja saapuu aivan kohta.