Pitkät vitsit

Johtajan ja vuorineuvoksen bridge-ilta

Vanhalla vuorineuvoksella oli tapana pyytää ulkomaille lähetettävä johtaja vaimoineen vierailulle, jotta tutustuisi heihin paremmin.

Englannin tytäryhtiön johtajaksi lähtevä mies oli kutsuttu rouvineen kartanoon.

Ensimmäiseksi illan ohjelmaksi oli sovittu bridgen peluuta.

Nuori pari oli hätäisesti opetellut bridgeä, peliä, jossa on neljä henkeä pelaa kahtena parina ja näkemättä kanssapelaajan kortteja on tehtävä tarjouksia siitä kuinka paljon pisteitä pari aikoo saada.

Vanha vuorineuvos pelasi johtajan vaimon parina ja vuorineuvoksetar nuoren johtajan parina.

Kun peliä oli pelattu jonkin aikaa, vuorineuvoksettarelle selvisi, että nuorimies ei ymmärrä pelistä juuri mitään.

Parin tunnin kuluttua nuorimies pyysi anteeksi ja halusi käydä WC:ssä.

Hän meni WC:hen, mutta veti oven perässään huonosti kiinni, että lorina alkoi kuulua ulkopuolelle.

Hänen nuori rouvansa punastui, nousi ja riensi sulkemaan oven ja sopersi:

Anteeksi, tämä on nyt hirveän noloa.

Pyydän anteeksi mieheni puolesta.

Siihen vuorineuvoksetar:

Älä huolehdi, tyttöseni.

Tämä on illan aikana ensimmäinen kerta, kun tiedän, mitä miehelläsi on kädessään.

Laihialaisen insinöörin muutto Helsinkiin

Laihialta Helsinkiin muuttava asuntoa hakeva insinööri alkoi jo tulla epätoivoiseksi.

Hän soitto kiinteistövälittäjälle ja sanoi:

Olen nyt ollut vuoden muuttamassa sinne etelään, eikä listoiltanne ole löytynyt mitään siihen standardiin, jonka teille esitin.

Voisitteko nyt vielä kerran käydä läpi rekisterinne ja kertoa, löytyykö teiltä mitään sen tapaista kuin olen hakemassa.

Kiinteistövälittäjä selasi hetken tietokonettaan ja totesi:

Ainoa vaihtoehto, jonka tältä istumalta löydän sillä hintasolla jota ehdotatte, on pieni mökki Pakilassa pihanperällä.

Se kuitenkin edellyttäisi sitä, että minun labrandorinnoutajani muuttaisi meille sisään.

Jumala ja maailman kolme tärkeintä ihmistä

Jumala katseli taivaasta maailmanmenoa, eikä ollut oikein tyytyväinen näkemäänsä.

Hän ajatteli kutsua luokseen kolme maailman tärkeintä ihmistä, ja salaman iskiessä maahan lähtivät Bill Clinton, Boris Jeltsin ja Bill Gates taivaaseen.

Jumala sanoi kutsuneensa heidät käymään, jotta voisi kertoa, ettei hän ollut tyytyväinen maailmanmenoon.

Jumala sanoi olevansa sen verran kyllästynyt, että aikoo järjestää maailmanlopun viikon kuluttua.

Sitten salama löi taas ja palautti Billit ja Boriksen takaisin maan pinnalle.

Clinton kutsui hallituksensa koolle ja sanoi: Minulla on hyviä uutisia ja huonoja uutisia.

Hyvä uutinen on se, että Jumala on sittenkin olemassa, ja huono uutinen on se, että maailmanloppu tulee viikon kuluttua.

Boris kutsui myös hallituksensa koolle ja kertoi, että hänellä on huonoja uutisia ja vielä huonompia uutisia: Huono uutinen on se, että me olimme väärässä, Jumala on sittenkin olemassa.

Vielä huonompi uutinen on se, että maailmanloppu tulee viikon kuluttua.

Bill Gates kutsui johtoryhmänsä koolle ja sanoi, että hänellä on hyviä ja oikein hyviä uutisia: Hyvä uutinen on se, että minä kuulun Jumalan mielestä maailman kolmen tärkeimmän ihmisen joukkoon.

Ja vielä parempi uutinen on se, ettei teidän tarvitse tästä päivästä alkaen enää välittää vähääkään Windows 95:n ohjelmavirheistä.

Pikku-Kalle ja kaupparatsu

Kaupparatsun auto petti, ja hän jäi iltaöiselle maantielle.

Onneksi tämä sattui Kallen kodin lähettyville.

Kaupparatsu lähti harhailemaan sankassa sumussa ja löysi viimein talon, jonka ovenripaan hän tarrautui hädissään.

Kuka siellä? Kalle kysyi.

Kaupparatsu selvitti lyhyesti tilanteensa ja tiedusteli, oliko Kallen isä paikalla.

Ei ole, se lähti kun äiti tuli.

Onko äiti sitten?

Ei ole.

Se lähti kun isoäiti tuli.

Isoäiti sitten varmaan on…

Ei ole.

Se lähti kun minä tulin.

Onpa teillä kummallinen talo, kaupparatsu puuskahti.

Ei tää mikään talo ole, Pikku-Kalle vastasi.

Tää on meidän huussi.

Kaksi miestä ja makkara

Kaksi herrasmiestä mietti, mistä saisivat noin ensihätään hieman alkoholipitoista juotavaa.

Rahaakaan ei ollut kuin kymppi.

Sitten toinen keksi: Käypäs hakemassa kioskilta pätkä makkaraa.

Kaveri kävi hakemassa ja kysyi: No, mitäs tällä nyt sitten?

No sitten vaan suunnataan kohti ravintolaa!

Miehet marssivat ravintolaan, änkesivät ahterinsa johonkin pöytään ja tilasivat kalliita juomia sen kuin ehtivät.

Tuota… mitenkäs meinaat maksaa tämän kaiken? toinen miehistä huolestui.

No katsos.

Mulla on ovela suunnitelma.

Kun tulee maksun aika, minä änkeän tämän makkaran housuistani pullottamaan ja sinä käyt lattialle nuolemaan sitä.

Tuo portsari näkyy olevan tuommoinen nykyajan skinheadi joten kunhan portsari huomaa meidän puuhat niin me lennetään kaaressa pihalle ja maksu unohtuu!

Niin tehtiin ja suunnitelma toimikin loistavasti.

Iloisessa nousuhumalassa kaverukset suuntasivat kohti toista ravintolaa.

Samoin kävi sielläkin, ja illan mittaan monessa muussakin paikassa.

Seitsemännen ravintolan jälkeen toinen lausahti: Thuota… nyt alkoi vähän hiukomaan.

Heithäpäs shitä makkaraa tänne…

Thäh..? Makkaraa…?

Sehän jäi jo shinne enshimmäiseen ravintolaan.

Kenraalin vierailu kasarmilla

Kenraali oli tulossa kasarmille vierailulle ja vääpeli opetti alokkaille, miten vastata kenraalin esittämiin kysymyksiin.

”Kerrataanpa mitä minä teille olen opettanut”, sanoo vääpeli ja kysyy yhdeltä alokkaalta:

”Kuinka vanha olet?”

”20 vuotta”, sanoo alokas.

”Kauanko olet ollut palveluksessa?” kysyy vääpeli.

”Puoli vuotta”, sanoo alokas.

”Mikä on lempiruokasi?” kysyy vääpeli.

”Hernesoppa”, vastaa alokas.

”Hyvä, juuri noin sotamiehen pitää vastata. Vastatkaa samoin, jos kenraali sattuisi teiltä kysymään”, sanoi vääpeli.

Seuraavana päivänä kenraali saapuu paikalle ja meni sattumalta samaisen alokkaan eteen.

”Kauanko olet ollut palveluksessa?” kysyy kenraali.

”20 vuotta”, vastaa alokas.

”Kuinka vanha olet?” kysyy kenraali.

”Puoli vuotta”, vastaa alokas.

”Mikä teidän päässänne liikkuu?” kysyy kenraali.

”Hernesoppa”, vastaa alokas.

Miehen kova paskahätä

Miehellä oli kova kusi- ja paskahätä, missään ei ollu ilmaisia vessoja ja mies huomasi lompsankin jääneen kotia.

Lopulta hän päätyi hotellin aulaan ja kysyi respasta, jahka voisi käyttää vessaa.

Virkailija sanoi, että miesten vessa on rikki, eikä sinne voi mennä.

Naisten vessa oli kuitenkin ehjä, eikä missään näkynyt ketään.

He väittelivät siinä aikansa ja lopulta respasta lepyttiin ja koska oli hiljaista, respasta annettiin miehelle lupa käydä pikaisesti naisten vessassa.

Virkailija vannotti miestä olemaan painamatta punaista nappia pöntön vieressä.

Mies oli utelias ja tehtyään tarpeensa, hän painoi punaista nappia.

Seinästä aukesi luukku, josta tukeva nahkahomo astui huoneeseen ja kysyi ”Vaseliinilla, vai ilman?” Mies tokaisi, että ilman.

Nahkahomo sitten raiskasi miehen ilman vaseliinia.

Raiskauksen jälkeen mies lysähti pytylle ja oli hiljaa hetken, ennen kuin nousi ylös.

Hänen kyynärpäänsä kuitenkin osui punaiseen nappulaan ja nahkahomo saapui taas ja kysyi saman kysymyksen.

Mies ajatteli, että vaseliinilla olisi miellyttävämpi tulla raiskatuksi.

Hän siis huokasi, ”Vaseliinilla”, jolloin nahkahomo kääntyi ja huikkasi ”Vaselin” ja toinen samanlainen tukeva nahkahomo saapui vessaan luukusta ja molemmat raiskasivat miehen yhdessä tuumin.

Armeijan kaappitarkastus

Vääpeli oli pitämässä alokkaille ensimmäistä kaappitarkastusta.

Alokkaita neuvottiin esittelemään kaappi sanomalla: Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli pysähtyi ensimmäisen vuoteen vieressä seisovan alokkaan eteen ilmoitusta odottaen.

Tällöin alokas teki asennon niin kuin oli opetettu ja karjaisi kovalla äänellä: Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi.

Vääpeli huusi: Ei tietenkään noin, vaan sano siinä oma nimesi sen-ja-sen tilalle!

Tämä on alokas sen-ja-sen kaappi, alokas huusi!

Oletteko aivan tomppeli, karjui vääpeli ja jatkoi: Mikä on teidän nimenne?

Alokas Senjanen, herra vääpeli.

Päivystävän varusmiehen puhelin

Puhelin oli soinut lakkaamatta pataljoonan esikunnassa.

Päivystävä varusmies alkoi hermostua ja hänen vastauksensa kävivät yhä äreämmiksi kunnes hänen pinnansa lopulta paloi ja hän vastasi puhelimeen:

”Saakelin puhelin! ”

”Mitä?” kuuluu puhelimesta.

”Että johan nyt on yhtä helvetillistä soittelemista!” sanoi päivystävä varusmies.

”Tiedättekö te, kenen kanssa te puhutte?” kysyttiin puhelimesta.

”Mistä pirusta minä sen tietäisin”, päivystäjä sanoi.

”Täällä puhuu kenraalimajuri Penttilä.”

”Tietääkö kenraalimajuri, kenen kanssa hän puhuu?” päivystäjä kysyi.

”En”, vastasi kenraalimajuri.

”Luojan kiitos”, päivystäjä sanoo ja laittoi puhelimen kiinni.

Blondi ja korvalappustereot

Blondi meni parturiin korvalappustereot korvilla.

Kun hän istui parturin penkille hän sanoi: Korvalappustereoita ei saa ottaa pois tai muuten minä kuolen.

Parturi kävi leikkaamaan blondin hiuksia.

Kotvan kuluttua blondi nukahti.

Parturi ajatteli, että korvalaput ovat edessä ja päätti ottaa ne hetkeksi pois.

Sitten parturi huomasi kauhukseen, että Blondi on kuollut.

Hän mietti mitä pitäisi tehdä ja päätti kuunnella mitä korvalappustereoista kuuluu. Sieltä kuului: Hengitä sisään, hengitä ulos, hengitä sisään, hengitä ulos…

Scroll to Top