Neljä juopunutta miestä seisoskeli metelöimässä Koistisen omakotitalon pihalla.
Lopulta rouva Koistinen tuli aamutakissa ulos ja kysyi, että mikä miehillä on oikein hätänä?
Oletteksh te rouva Koishtinen? yksi miehistä kysyi.
Olen kyllä.
Shanokaash shitten, kuka meishtä on herra Koishtinen, niin me loput voimme mennä kotiin.
Mikä saa ihmisen uskomaan, että hänellä on absoluuttinen sävelkorva?
Pari tuoppia ja karaokebaari.
Hyvää juhannusta kaikille! toivotti pikkutuiterissa ollut kaveri kuuluvasti tultuaan sisään pubiin.
Juhannusta? ihmetteli kyyppari tiskinsä takaa.
Nythän on uudenvuoden aatto.
Voi hemmetti, mietti kaveri huolestuneena.
Nyt kyllä vaimo on tosi, tosi vihainen.
En minä koskaan ennen, en ikinä, ole ollut näin paljon myöhässä kotoa.
Iso tooppi, mies tilasi rojahdettuaan väsyneenä pubin baaritiskin ääreen.
Kyyppari kyllä tajusi hyvin, mistä oli kyse, mutta ei millään malttanut olla sanomatta:
Mikä ihmeen ”tooppi”?
Anteeksi, tarkoitin tuoppi, mutta katsokaas kun minä olen ammatiltani ydinfyysikko.
Tarjoilija, keitossani on kärpänen! valitti ravintola-asiakas äänekkäästi.
Voi hemmetti! tuhahati tarjoilija suuttuneena.
Taasko se hemmetin baarikärpänen on täällä!
Missä täällä on vessa? karjaisi tuskaisen näköinen mies heti astuttuaan sisälle pubiin.
Tuolla perällä, vastasi baarimikko rauhallisesti samalla kun näytti sormellaan suuntaa.
Siinä ovessa lukee ”Gentlemen”, mutta ei sinun tarvitse siitä välittää.
Minussa on voimaa kuin pienessä pitäjässä! uhosi isokokoinen bodibildare baaritiskin vieressä äänekkäästi.
Niin minussakin, vakuutti vieressä istunut rääpäle pienellä äänellä.
Häh! ihmetteli ällistynyt atleetti.
Tommosessa mitättömässä rääpäleessä!
On, on, vakuutti mitätön rääpäle.
Katsos kun pienessä pitäjässä ei nykyisin enää ole laisinkaan asukkaita.
Kun huippuformulakuskit kokoontuvat tavanomaisille iltakaljoilleen, mikä on yhteinen tavoite?
Tietysti nopein kierrosaika.
Oletko sinä koskaan perinyt mitään? kysyi Reiska toveriltaan Juusolta poikien istuskellessa baaritiskin ääressä miettimässä syntyjä syviä.
Kerran äidin puolelta vanhan tätini, Juuso myönsi herättyään synnyistä syvistä.
Ja mitä sinä sillä teit?
Ravintola oli ollut poikkeuksellisen hiljainen ja alkoi jo uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Ravintolasalin perimmäisessä nurkassa nuokkui kuitenkin muuan juoppo, joka tarjoilijan nähdessään kohotti etusormensa.
Eiköhän olisi parasta, että herra alkaisi suunnistaa jo kohti omaa kotia, tarjoilija sanoi väsyneellä äänellä.
Siihen pöytään ei enää tarjoilla.
Kun tarjoilija tuli keittiöstä takaisin ravintolasalin puolelle, hän huomasi, että juoppo istui salissa yhä, mutta oli vaihtanut pöytää.
Mies kohotti taas etusormensa, mutta tarjoilija ei ollut huomaavinaankaan.
Varttituntia myöhemmin tarjoilija pani merkille, että mies oli taas vaihtanut paikkaansa ja kohotti taas sormeaan.
Tarjoilija lähestyi miestä verkkaisesti pyyhkien ohi mennessään likaisia pöytiä.
Enkös minä jo sanonut, että teille ei enää tarjoilla ja kehottanut lähtemään omaa kotia päin? tarjoilija sanoi.
Ette te niin sanonut, mies huomautti.
Te sanoitte, ettei tuohon pöytään tarjoilla, sopersi mies ja viittasi peukalollaan salin takanurkkaa kohti.
Ja ellette huomaa, olen siirtynyt jo kaksi pöytää kohti ulko-ovea, joten kotia kohti ollaan menossa.