Ravintola oli ollut poikkeuksellisen hiljainen ja alkoi jo uhkaavasti lähestyä loppuaan.
Ravintolasalin perimmäisessä nurkassa nuokkui kuitenkin muuan juoppo, joka tarjoilijan nähdessään kohotti etusormensa.
Eiköhän olisi parasta, että herra alkaisi suunnistaa jo kohti omaa kotia, tarjoilija sanoi väsyneellä äänellä.
Siihen pöytään ei enää tarjoilla.
Kun tarjoilija tuli keittiöstä takaisin ravintolasalin puolelle, hän huomasi, että juoppo istui salissa yhä, mutta oli vaihtanut pöytää.
Mies kohotti taas etusormensa, mutta tarjoilija ei ollut huomaavinaankaan.
Varttituntia myöhemmin tarjoilija pani merkille, että mies oli taas vaihtanut paikkaansa ja kohotti taas sormeaan.
Tarjoilija lähestyi miestä verkkaisesti pyyhkien ohi mennessään likaisia pöytiä.
Enkös minä jo sanonut, että teille ei enää tarjoilla ja kehottanut lähtemään omaa kotia päin? tarjoilija sanoi.
Ette te niin sanonut, mies huomautti.
Te sanoitte, ettei tuohon pöytään tarjoilla, sopersi mies ja viittasi peukalollaan salin takanurkkaa kohti.
Ja ellette huomaa, olen siirtynyt jo kaksi pöytää kohti ulko-ovea, joten kotia kohti ollaan menossa.
