Kaukon savukkeet
Kauko, sun ei pitäisi polttaa niin paljon.
Leila, tiedäthän sä, etten mä voi elää ilman savukkeita.
Joutavaa puhetta.
Pari kuukautta sitten mäkin luulin, etten voisi elää ilman sua!
Kauko, sun ei pitäisi polttaa niin paljon.
Leila, tiedäthän sä, etten mä voi elää ilman savukkeita.
Joutavaa puhetta.
Pari kuukautta sitten mäkin luulin, etten voisi elää ilman sua!
Bussinkuljettaja kuulutti mikrofonin välityksellä: Käytävällä taaksepäin, olkaa hyvät.
Kun mitään ei tapahtunut hän hetken kuluttua lisää: Sama ruotsiksi.
Viisivuotias Marko sai seurata vierestä, kun hänen pikkuveljensä tuli maailmaan.
Kun kätilö läymäytti vastasyntynyttä vauvaa takapuoleen käynnistääkseen hengityksen, Marko sanoi: Olisihan hänen pitänyt arvata saavansa selkäänsä, kun piiloutui sellaiseen paikkaan.
Sakun vaimo valitti Teemun rouvalle, että hänen miehensä on taas jossain baarissa juopottelemassa.
Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, Sirpa Selänne lohdutti.
Totta kyllä, mutta sikä ei tule kotiin kapakasta ennen kuin rahat ovat loppu.
Blondi elintarvikekaupassa: Haluaisin lihaliemikuutioita.
Mutta saisinko pyöreitä, kun nuo neliskulmaiset ovat niin vaikeita niellä…
Pariskunnan lukaalissa tehtiin remonttia.
Ensimmäisen päivän päätteeksi maalattiin makuuhuoneen seinät, ja maalarimestari varoitti koskemasta tuoreeseen maaliin muutamaan tuntiin.
Kuinka ollakkaan, kun perheen miehenpuoli Anselmi kotiutui illalla laitamyötäisessä, hän ei ollut enää ohjeita sisäistävässä kunnossa.
Vaikka Anelma-rouva komensi ja vahti vieressä, Anselmi horjahti ja otti tukea seinästä.
Kosteaan maaliin jäi ruma kämmenen jälki.
Kun maalarimestari tuli seuraavana aamuna töihin, tuli Anelma hänen puheilleen:
Olkaapa hyvä ja seuratkaa minua tuonne makuuhuoneen puolelle, niin minä näytän mihin mieheni viime yönä tunki kätensä.
Mestari hymyili vaivautuneesti ja sanoi:
Kiitoksia vain paljon rouva, mutta jos sallitte minun sanoa totuuden, niin kyllä minun iässäni keppana olisi parempaa!
Tuo taulu, jonka nimi on ”Rakentajat työssään”, on tosi realistinen.
Miten niin, nehän eivät tee mitään!?
Siksipä juuri.
Kaksi liiketuttua tapasi toisensa yllättäen Lahden hiihtoseuran cocktailkutsuilla Salpausselän kisojen aikaan.
Myyntijohtaja kysyi toimitusjohtajalta:
Kuka on tuo kamala leväperäinen lehmän näköinen nainen, jolla kasvaa karvoja nenässä?
Hän on minun vaimoni, totesi toimitusjohtaja.
Olen pahoillani, sanoi myyntijohtaja nolona.
Ei sinun tarvitse, mutta minä olen, totesi toimitusjohtaja.