Pikku-Kallen äidillä oli vieraita.
Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä paskattaa.
Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen.
Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: ”Äiti, äiti! Minulla tuli paskat housuun hienosti kiertäen.”
Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa.
Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: ”Onko teillä pyllyheinää?”
Sinullahan on tosi hyvää kahvia.
Se on hauska kuulla.
Mieheni toi sitä Brasiliasta liikematkaltaan.
Hyvänen aika! Ja se on ihan lämmintä vielä…
Raija oli vähän hämillisen näköinen ostaessaan kemikaliosta kondomeja.
Tavallisesti mieheni hoitaa tämän, hän selitti.
Mutta nyt Jaska on matkoilla, joten minun täytyy tehdä se itse.
”Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?” Pikku-Kalle kysyy.
”Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole”, äiti kummastelee.
”No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.”
Pikku-Kalle tulee kouluun monen päivän lintsaamisen jälkeen.
”Koulussa on käytävä!” opettaja raivoaa kovaäänisesti Kallelle.
”No onhan täällä luokkiakin”, Kalle vastaa.
Oli raittiusliikkeen kokous.
Esitelmöitsijä otti lasin viinaa ja pisti siihen madon.
Mato kuoli heti.
Mitä opimme tästä? hän kysyi yleisöltä.
Ainakin sen, vastasi eräs vanha mummo, että jos on matoja mahassa, ryyppy ei ole pahitteeksi!
Intiaanipäällikkö Musta Sulka oli käymässä Washingtonissa, jonne hänet vaalien alla oli kutsunut eräs kongressin edustaja.
No, kysyi kongressimies, mitä pidätte kaupungistamme?
Menettelee, Musta Sulka vastasi.
Mitä te pidätte meidän maastamme?
Nuorukainen heilautti asematunnelissa stilettiä vanhahkon herrosmiehen nenän alla.
Jos liikahdatkaan, olet kuoleman oma, hän kähisi.
Päin vastoin, vanha mies sanoi.
Jos liikun, se on varma merkki siitä, että elän.