Pikku-Kallen veljen hattu
Kalle, tunnetko sinä tuon naisen? Liisa kysyi ihmeissään.
En, en tunne.
Mutta miksi sitten nostit hänelle hattua?
Koska tämä on veljeni hattu ja tuo nainen on veljeni tuttu.
Kalle, tunnetko sinä tuon naisen? Liisa kysyi ihmeissään.
En, en tunne.
Mutta miksi sitten nostit hänelle hattua?
Koska tämä on veljeni hattu ja tuo nainen on veljeni tuttu.
Liisa ja Kalle eksyivät elämänsä ensimmäistä kertaa itsepalvelubaariin.
Mennään tuonne jonon päähän, Liisa ehdotti.
Ei me voida, Kalle vastusteli.
Siellä on jo joku.
Tapasin tässä taannoin tutun kaverin, Pikku-Kalle kertoi Villelle.
Hän vaikutti tutulta ja olin varma, että se oli hän.
Kun me sitten olimme aikamme jutelleet keskenämme, niin yhtäkkiä huomasimme, ettemme olleet kumpikaan meistä.
Siitä lähtien, kun Liisa aloitti pianotunnit, olen kadehtinut Beethoovenia, Kalle tunnusti Villelle.
Aijaa, miksi niin?
Beethooven oli kuuro.
Tiedätkö, kuinka käy pikkupojille, jotka eivät tule pyhäkouluun vaan pelaavat mielummin jääkiekkoa? Pyhäkoulunopettaja torui Pikku-Kallea.
Joo.
Niistä tulee ammattilaisia Kanadassa, ja ne tienaa tosi karseesti.