Huonomuististen joululaulu
Mikä on huonomuististen joululaulu?
Koska meillä on joulu.
Kiitos kiltti täti, että toit minulle tällaisen lelun, Pikku-Kalle sanoi kohteliaasti.
No lapsi kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää.
Miksi jouluaatto muistuttaa tavallista työpäivää?
Teet itse kaikki työt, mutta lihava mies puvussa saa kaiken kunnian.
Ennen kuin tapasin sinut, elämäni oli kuin autiomaa, Kalle runoili Liisalle.
Senkö takia sinä tanssit kuin kameli?
Ylilääkäri oli kierroksella vuodeosastolla ja tapasi Kallen.
Onko teillä noin pahoja kouristuksia? Lääkäri kysyi huolestuneena.
Ei, Kalle vastasi.
Mä vaan yritin kumartaa makuultani.
Naapuri kysyi Pikku-Kallelta, kuinka monta sisarusta hänellä oli.
Kuusitoista.
Se mahtaa tulla vanhemmillesi kalliiksi?
Ei ollenkaan.
Me tehdään ne itse.
Pikku-Kalle löysi pihalta kympin setelin ja vei sen isälle.
Oikeastaan mulle kuuluisi kymmenen prosentin löytöpalkkio, Kalle huomautti seteliä ojentaessaan.
Ei tule kuuloonkaan, isä vastasi.
Tässä on sinulle viisi euroa ja sillä siisti.
Kysypä isältäsi, eikö hän haluaisi ostaa sian puolikasta, lihakauppias tiedusteli Kallelta.
Tuskinpa vaan, Kalle vastasi.
Eihän semmoinen pysy edes karsinassa pystyssä.
Kalle meni psykiatrin luokse.
Hänen sieraimissaan oli kaksi porkkanaa, korvissaan kaksi retiisiä ja päänsä päälle hän oli kiinnittänyt kurpitsan.
Tulin tänne veljeni vuoksi, Kalle sanoi.
Hänellä on mielenterveysongelmia.