Pikku-Kalle luottoa kysymässä
Äiti lähetti Pikku-Kallen ruokakauppaan.
Äiti kysyi, että saataisiinko me luotolla kaksi litraa maitoa, tusina munia ja kaksi ruisleipää.
Miksei sinun äitisi tullut itse?
No kun se on samalla asialla toisessa kaupassa.
Äiti lähetti Pikku-Kallen ruokakauppaan.
Äiti kysyi, että saataisiinko me luotolla kaksi litraa maitoa, tusina munia ja kaksi ruisleipää.
Miksei sinun äitisi tullut itse?
No kun se on samalla asialla toisessa kaupassa.
Pikku-Kalle ryysti räkää sisäänsä bussissa minkä ehti ja kerkesi.
Se alkoi häiritä muuatta herrasmiestä.
Poika, eikö sinulla ole nenäliinaa?
On mulla, mutta voit olla tasan varma, etten mä lainaa sulle.
”Mieheni on arkeologi.”
”Voi miten tylsää.”
”Ei lainkaan, hän innostuu minusta enemmän ja enemmän, mitä vanhemmaksi tulen.”
Montako veljeä sinulla on, Kalle?
Neljä.
Älä aina valehtele.
Tapasin eilen sinun sisaresi, joka kertoi, että hänellä on viisi veljeä.
”Mieheni on kaivosmies.”
”Voi miten tylsää.”
”Ei lainkaan, hän viihtyy hyvin pitkiä aikoja minun kaivoksellani tonkien paikkoja, ja siitä minä pidän erittäin paljon.”
”Kuinka suuri se shekki oli, jonka rouva kadotti?” kysyi pankinjohtaja keski-ikäiseltä vaalealta kaunottarelta.
”No, se oli suunnilleen joulukortin kokoinen.”
Vanhapiika meni viinakauppaan ja halusi tietää viineistä.
”Tuleeko se lihan vai kalan kanssa?” Ystävällinen myyjä tiedusteli.
”Ei kun talonmiehen.”
Radion tekninen henkilökunta uhkaa mennä lakkoon, sanoi Johan.
”Ei se mitään, minulla on paristoradio”, totesi blondi.
”Minulla ja Pentillä on yhteinen tili”, Irmeli kertoi Eilalle.
”Ja hyvin sujuu, vai?”
”Joo, Pentti panee sinne rahaa ja minä nostan.”