Kultakalojen vesi
Et ole vaihtanut kultakaloille vettä kuukauteen.
Eiväthän ne ole juoneet vielä entistäkään.
Et ole vaihtanut kultakaloille vettä kuukauteen.
Eiväthän ne ole juoneet vielä entistäkään.
Kalle, et kai vaan opeta papukaijaa kiroilemaan?
En äiti.
Minä vaan kerron sille ne sanat, joita se ei saa sanoa.
Jänis, orava, kääpiösiili ja etana pelasivat pokeria ja joivat kaljaa.
Parin tunnin pelailun jälkeen juomat loppuivat ja kortilla arvottiin, kuka lähtee hakemaan lisää lähikaupasta.
Noutajan rooli osui etanalle.
Etanan lähdettyä kaljan hakuun muut yrittivät kuluttaa aikaa ja alkoivat viimein tuskastua: ”Missä ihmeessä se kaveri viipyy?”
”Tässähän kuollaan kohta janoon!”
Eteisestä kuului etanan närkästynyt ääni: ”Jos siellä ruvetaan vittuilemaan, mä en lähde ollenkaan!”
Jos syö lohta tulee kohta, jos syö haukee, ei millään laukee, jos syö siikaa, seisoo liikaa, jos syö lahnaa, tulee tahnaa.
Kalle oli ollut ensimmäisellä ratsastustunnillaan.
Äiti kyseli kotona, kuinka kaikki oli sujunut.
Oliko kivaa, Kalle?
Ei ollut, Kalle murahti.
En olisi ikimaailmassa uskonut, että eläin, joka on täynnä heiniä, voi olla niin kova.